Avovettä näkyvissä

Kallo, 09.04.2013, lounas 4 m/s, 1 C, aurinkoinen

Tyttärellä oli koulussa diskoilta, joten minulla jäi sillä välillä aikaa käydä Mäntyluodossa tarkistamassa onko muuttolintuja saapunut enemmän. Mäntyluodon aallonmurtajalla näytti jäätilanne muuttuneen sitten viime käyntini. Avovettä oli näkyvissä niin pitkälle kuin silmä kantaa.

Jäätilannetta huhtikuisessa Mäntyluodon aallonmurtajalla

Naurilokkien määrä näytti ainakin lisääntyneen viime kerrasta. Suurin määrä yksittäinen lintulaji oli edelleen isokoskelo. Harmaalokit tulivat hyvänä kakkosena. Paluumatkalla parkkeerasin auton mäntykallon kohdalle ja kävelin kaukoputken kanssa uimarantaan. Tulomatkalla nimittäin lahdella näkyi ainakin laulujoutsenia. Kaksi laulujoutsenta olivat ainakin pariutuneet sillä kaksikko vahvisti lemmenvalojaan keikuttelemalla kaulojaan ja ääntelemällä voimakkaasti. Yksi merimetso osui kaukoputken tielle kauammalla lahdella samoin kuin muutama haahkakin. Isokoskeloita ja telkkiä oli myös muutamia liikkeellä. Käväisin hakemassa kameran autosta ja menin rantakalliolle makailemaan siinä toivossa, että joutsenet uisivat riittävän lähelle. Yksi joutsen sattuikin lentämään suoraan minua kohden ja pysähtyi aika lähelle paikkaa, jossa olin.

Laulujoutsen (Cygnus Cygnus) laskeutumassa

Mäntyluodon yksinäinen

Lumikasat sulavat jo silmissä auringon vaikutuksesta, mutta öisin pakkasta voi edelleen olla rapiat kymmenen astetta. Aurinkoisista päivistä on päästy nauttimaan jo useamman viikon, mutta toisaalta vesisateet sulattaisivat lumet pikavauhtia. Tänään kun poikaa vietiin päiväkotiin leppäkorpeen lensi kaksi laulujoutsenta ylitseni Meri-Porin suuntaan. Orastavaa muuttoliikehdintää on siis aistittavissa. Samaa tukivat myös Tiiraan tehdyt havainnot haahkoista.

Kolmen miehen porukka lähti liikkeelle kohti Mäntyluodon aallonmurtajaa hieman selvittämään onko alueelle saapunut uusia tulokkaita. Valtalajina näytti olevan isokoskelot, mutta näkyi laiturin viereen saapuneen myös kolmen nokikanan joukko. Hilskassa olikin sitten laulujoutsenia ja muutama kyhmyjoutsen. Mahtoivatko päivällä näkemäni joutsenet olla näiden joukossa - mene ja tiedä.

Aallonmurtajan kärkeä lähestyttäessä seurueen katse kiinnittyi valkoiseen lintuun, joka lennähteili pälvipaikkoihin ja yritti kovasti löytää jotakin syötävää. Lintu oli yksinäinen pulmunen ja lennähteli vikkelästi kulkijoiden edellä kauemmas pitäen aina hieman välimatkaa. Aallonmurtajan kivet varjostivat sen verran, että kuvia oli vaikeaa ottaa. Aina silloin tällöin lintu lennähti kuitenkin kiviröykkiön päälle ja oli näin paremmassa asemassa aurinkoon nähden.

Mäntyluodon yksinäinen pulmunen (Plectrophenax nivalis)

Kaarluodon pajusirkku

Kaarluoto, 01.04.2013, pohj. 1 m/s, -8 C, aurinkoinen

Käväisin Kaarluodossa jo sunnuntaina ja sillä kerralla näin lintutornin viereisessä lehdossa erittäin uhanalaisen valkoselkätikan. Valitettavasti muistikortille tallentui ainoastaan kolme sumuista kuvaa. Tarkennus ei ollut osunut lintuun, mutta kuvan perusteella oli havaittavissa selvä valkoinen alue selässä, jota käpytikalle ei ole. Lisäksi alaperän hailakan punainen väri erotti sen pikkutikasta. Tikkoja tuntui olevan samalla alueella monta yhdellä kertaa. Sain kaksi havista käpytikoista ja äänien perusteella niitä oli vieläkin enemmän. Olin liikkeellä auringon noustessa ja oli mukava huomata, että mustarastaat olivat alkaneet laulaa. Näinkin niitä kolme, joista yksi oli aivan lähelläni pöyhimässä kuvia lehtiä puun alta paljastuneelta paljaalta maalta.

Lähdin matkaan seuraavana aamuna samoihin aikoihin kuin sunnuntainakin. Mustarastaan laulu ja pajusirkun yksinkertainen laulusävel kuuluivat heti parkkipaikalla. Lähdin kulkemaan pitkospuita pitkin lintutornia kohden. Kuulun tikan naputtavan puuta metsikössä, mutta se oli pellon takaisessa metsikössä, jossa oli myös asutusta, joten en lähtenyt ihmisten kotirauhaa häiritsemään.

Kuljin tutun matkan ojan ylittävälle sillalle, joka näytti pakkasista huolimatta olevan edelleen auki. Vesi virtaa ojassa sen verran, että se ei ole tainnut koko talven aikana saada jääpeitettä päälleen. Olen pannut merkille, että tikat eivät ole enää tutuilla käpypajoillaan töissä. Matkalla ei oikeastaan ollut mitään muuta nähtävää kuin tieltä löytyneet sulat, joista näki niiden kuuluneen närhelle. Liekö närhi joutunut jonkin pedon saaliiksi? Palasin  takaisin parkkipaikalle, mutta päätin vielä käydä tarkistamassa venevalkaman tilanteen. Olin luvannut, että olisin viimeistään klo 09.15 kotona, joten aikaa oli vain noin 15 minuuttia. Arvelin sen kuitenkin riittävän pikaiseen kävelykierrokseen. Ruovikosta kuului hieman keltasirkkua muistuttava lyhyt laulusäe, joka ei kuitenkaan ollut aivan samanlainen. Päätin käydä tarkistamassa äänen lähteen. Aikani kiikaroituani löysin linnun laulamasta järviruoon latvassa. Pajusirkku näytti siellä laulavan aina kun lähellä olevasta koivusta kantautui keltasirkun laulukin.

Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) laulelee kevättä