Technipin altaan pikkulokit

Olin jo aamulla klo 5 ensimmäisessä kohteessa eli Levon lintutornilla. Samaan aikaan nuoriso oli tulossa kaupungilta kotiin. Linnun ääniin sekoittui tasainen basson jumputus, kun nuoret kuuntelivat autossa musiikkia niin, että tärykalvot olivat kovilla. Levon lintutornilla ei ollut mitään erikoista nähtävää lukuun ottamatta alueella laiduntavia lehmiä, jotka saapuivat lammen rantaan. Alueen lintujen laskennan jälkeen siirryin Hilskan lintutornille. Rautatien ja maantien välisessä altaassa oli haapanoita ja sinisorsia. Lisäksi näin ensi kertaa ruokokerttusen, joka lauloi matalan puun latvuksessa ja vaihtoi vähän väliä laulupaikkaa.

Käväisin myös Technipin altaiden valleilla ja päädyin sitten kuvaamaan lammen pinnasta hyönteisiä nappaavia pikkulokkeja. Halusin saada kuvan, jossa lintu nappaisi hyönteisen lammen pinnalta. Siihen eivät ihan taidot riittäneet. Alla oli paras kuva mihin pystyin. Vielä paluumatkalla tein nopean piipahduksen Enäjärven lavalla, mutta sielläkään ei sorsalintuja erikoisempaa näkynyt.

Pikkulokki nappaa hyönteisen lammen pinnalta

Valkoposkihanhet levähtämässä Yyterin lietteillä

Yyterin lietteet, 8 C, pohj. 1 m/s, selkää ja aurinkoista

Kesä tuo mukanaan yhden vitsauksen - hyttyset! Erityisesti Yyterin lietteinen ranta on oiva kasvualusta runsaalle hyttysjoukolle. Minulle oli käynyt kuin autoilijalle ensimmäisillä talviliukkailla. Vaikka kesään kuuluvat hyttyset niin en ollut muistanut laittaa hyttysmyrkkyä. Onneksi rannassa kävi sen verran tuulenvire etteivät hyttyset aiheuttaneet liikaa tuskaa. Paikalleen saattoi siis pysähtyä hetkeksi tarkkailemaan. Rannan kahlaajat pysyttelivät aika yhteinäisenä joukkona pienellä alueella. Pääosan muodostivat suosirrit ja tyllit. Mukava oli myös kuulla ensimmäistä kertaa luhtahuitin "huit, huit" äänet.

59 valkoposkihanhea oli pysähtynyt lepäilemään muuttomatkaltaan lietteille. Niiden käytöksestä näki selvästi milloin ne olivat lähdössä. Ne alkoivat suoristelemaan kaulaansa ylöspäin ja vähää myöhemmin maasta irtautui joukko hanhia ja vähän myöhemmin uusi joukko. Linnut lensivät ylitseni aika läheltä, joten yritin paukuttaa sarjatulella linnuista jonkinlaisia otoksia. Pitää muistaa ohjelmoida yhteen rullan valikoista pikavalinta, jossa ISO-arvoksi on säädetty esim. 400, jolloin saan myös sulkinaikaa lyhennettyä. Automatiikalla ISO-arvo pyrkii menevään mahdollisimman alhaiseksi suljinajan kustannuksella.

Valkoposkihanhet (Branta leucopsis) lähdössä kohti pohjoisia pesimisalueitaan

Ooviikin kurkijoukko

Ooviiki, 14 C, koillinen 3 m/s, puolipilvinen

Kurki on jäänyt itseltäni jostakin syystä tänä keväänä näkemättä, ääniä olen kyllä lintutorneilla kuullut. Tiiran mukaan Ooviikissa on ollut kurkia. Teemuluodon näkyvillä olleet linnut oli aika pian laskettu, joten päätin vielä käväistä Ooviikissa, joka on melkein kotimatkan varrella.

Jo lintutornin johtavalta reitiltä löytyi muutama mukava havis. Mustapääkerttu lauleskeli ja tirskutti pitkospuiden viereisissä pensaissa.

Mustapääkerttukoiras (Sylvia atricapilla)

Punavarpusen äänen kuulin jo Teemuluodossa käydessäni, mutta Ooviikissa näin lintuja ihan kaksin kappalein. Toinen lauloi hyvin tunnistettavaa säveltään samassa paikassa mustapääkertun kanssa ja toisesta sain jonkinlaisen kuvankin otetuksi kaukaa lintutornilla ollessani. Kyseessä oli ilmeisesti vähän vanhempi herrasmies, koska sen verran punainen lintu oli.

Punavarpunen (Carpodacus erythrinus)

Heti lintutornille saavuttuani huomasin, että en joutunut pettymään. Kaikkinensa laskin kurkia olevan paikalla yhteensä 79 kpl. Yhden kurjen olin toki nähnyt jo automatkalla ylittämässä tietä, kun ajelin Enäjärven poikki kohti Meri-Porin tietä. 400 mm objektiivilla kuvaan ei mahtunut ihan koko joukko, mutta tiiviinä nauhana tämä porukka seisoi rantavedessä ja teki puhdetöitä höyhenpukunsa kanssa.

Kurkia (Grus grus) lävähtämässä Ooviikissä

Vähän saapumiseni jälkeen porukka harveni vähitelleen, kun pieniä joukkoja lähti lentämään suoraan lintutornia kohden eteenpäin Preiviikin tielle. Osa linnuista lensi sen verran läheltä lintutornia, että niistä sa otetuksi muutaman lentokuvan. Ilma oli kuitenkin sen verran pilvinen, että suljinaika jäin melko pitkäksi eivätkä kuvat kestäneet juuri croppausta.

Kurjet jatkavat matkaansa levähdyksen jälkeen

Pikkutikka

Teemuluoto, 19.05.2013, 15 C, koillinen 3 m/s

Olen tiennyt, että Teemuluodon lehdossa on pikkutikkoja, mutta tähän asti ne ovat onnistuneet välttelemään minua. Ennen lintutornia on oja, jonka vierelle jään usein vähäksi aikaa tarkkailemaan lintuja. Ensin huomioini kiinnittyi mustapääkerttuun, joka hyppelehti puusta toiseen. Pikkutikan hento puun napatus kantautui korviini ja aikani etsittyäni äänen alkuperää näin tämän pienen tikkalinnun. Jotakin suuhun pantavaa se oli etsimässä kaarnan raoista ja hyppelehti puussa koko ajan ylemmäs.

Pikkutikka (Dendrocopos minor)

Yyterin lietteillä

Yyterin lietteet, 11 C, itä 4 m/s, aurinkoinen

Herätyskello pirisee klo 04.00 aamulla, minkä jälkeen nopea sään tarkistus sälekaihtimien raosta. Päivästä oli si tulossa aurinkoinen. Perjantaina annettu ennustus lauantain osalta ei siis pitänytkään paikkaansa. Ainakaan aamulla ennustettua vesisadetta ei ollut tullut. Kävin jo aikaisemmin viikolla lietteillä ja silloin kahlaajia oli rannalla ihan mukavasti. Varsinkin tyllejä oli runsaasti.

Kävely Huhtalan parkkipaikalta lietteille on aika pitkä, kun joutuu raahaamaan raskasta kalustoa mukana. Lietteille johtava tie on myös paikoin kuravelliä, joten ilman saappaita alueelle ei ole mitään asiaa. Näin varhain ei ollut vielä yhtään ornia paikalla. Mitään varsinaista vilskettä ei lietteillä juuri nyt ollut, mutta sen verran kuitenkin, että kaukoputki kannatti tasaisin väliajoin virittää pystyyn. Luulin ensin yhtä kahlaajaa kapustarinnaksi, mutta linnusta ottamani valokuva kuitenkin osoitti, että kyseessä olikin tundrakurmitsa. Itselleni parhaimpana antina voisin pitää viittä pilkkasiipeä, jotka keinuivat kauempana lahdella. Kaislikossa oli myös röhkivää ääntä pitävä luhtakana.

Ainoa hyvä kunnon lähikuva tuli saatua västäräkistä, joka pelottomasti lähestyi minua ja käveli pitkin rantaa pyrstöään keinuttaen.

Lietteillä tepastellut västäräkki (Motacilla alba)

Pöltsihän se siinä

Kaarluoto, 17.05.2013, 18 C, itä 4 m/s, aurinkoinen

Palasin illalla työmatkalta ja selkä ja jalat olivat puuduksissa kuuden tunnin autossa istumisesta. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, joten oli mukava päästä vähän jaloittelemaan ja virkistämään sieluaan. Autossa istumista oli ollut riittävästi yhdelle päivälle, joten suuntasin linnuntietä lähimmälle lintutornille. Kaarluoto ei ole iltaauringon paistaessa paras mahdollinen retkikohde, mutta kapusin kuitenkin kalustoineni tornin huipulle asti. Putkelle ei osunut mitään mainitsemisen arvoista. Linnusto koostui pääasiassa eri lokkilajeista ja muutama joutsen ja silkkiuikku uiskenteli lahdella. Keskityin siis enemmän kuuntelemaan kerttusten katkeamattomalta tuntuvaa laulantaa - lintu laulaa kuin henkensä hädässä.

Palasin takaisin venevalkamaan johtavalle tielle ja jatkoin matkaani tien toiselle puolelle kohti ruovikkolavaa. Joskus tähtien asento tuntuu olevan suotuisa ja olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ruisrääkän tunnistettava ääni sieltä kuului ja varsin läheltä. Se on kuitenkin varustettu niin hyvällä suojavärillä, että vaikka ääni tuntui kuuluvan aivan vierestä ei sitä vain saanut nähdyksi. Samalla suunnalla ollut toinen lintu istui pienen kuusen latvassa ja kaukoputkellä pääsin lähietäisyydeltä ihailemaan pikkulepinkäistä. Sain kaukaa napatuksi myös kuvan, jossa linnun suussa on juuri pyydystetty hyönteinen.

Pikkulepinkäinen (Lanius collurio)

Kolmas uusi laji oli pensastasku, joka lauloi koivun latvassa. Illan kohokohta oli kuitenkin suopöllön näkeminen pellon reunassa aidantolpalla istumassa. Ottamani kuvat ovat "kuraa", mutta otinkin ne lähinnä tunnistusta varten. Suopöllöllä on keltaiset silmät ja silmiä ympäröi musta rengas. Tällä yksilöllä vatsa ei ollut aivan yhtä viiruinen kuin lintukirjassa.

Suopöllö (Aseo flammeus)

Mustat siivenkärjet ja siiven valkoinen takareuna näkyvät tässä kuvassa vaikka se kaukaa onkin otettu. Joku voi korjata tunnistukseni toiseksi, mutta toistaiseksi pitäisin linnun suopöllönä. Lintu lähti jonkin ajan päästä lentoon aidantolpalta ja teki muutaman kaarroksen pellolla ennen kuin jatkoi matkaansa kohti Preiviikin tietä.

Maaviikin kuovit

Käväisin aamulla klo 5 aikaan Teemuluodon lintutornilla. Mikään vilkas lintupäivä ei näyttänyt alueella olevan.  Ilahduttavaa oli kuulla ruokokerttusen ääni ruovikosta ja kilpaa laulavat satakielet. Myös pulloon puhaltaja eli kaulushaikara huhuili lähistöllä. Neljä harmaahaikaraa seisoiva hievahtamatta paikoillaan odottaen pahaa aavistamatonta kalaa tulevaksi tikarimaisen nokan ulottuville. Myös ruskosuohaukka kierteli saalistamassa ruovikosta jotakin syötävää. Aamu oli kipakan kylmä vaikka päivälämpötilat ovatkin nousseet. Puhelimeni jäi kiireessä aamulla kotiin, joten säätietoja en laittanut tähän blogitekstiin mukaan ollenkaan.

Totuttuun tapaa parkkipaikalle palatessani näkee aina jotakin mielenkiintoista. Huomioni kiinnitti pieni lintu, joka lauloi koivussa. Kaukoputkella sain varmuuden, että kyseessä oli peukaloinen, joka pieni pyrstö terhakasti pystössä kuuluttaa olemassaolostaan maailmalle. Lintu käväisi myös sellaisella korkeudella, että siitä sai napatuksi tunnistettavan kuvan.

Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) 

Luultavasti minun ei kannattaisi mennä minnekään vaan pitäisi olla vain paluumatkalla jostakin. Käännyin Mäntyluodon pikatieltä Pietniementielle ja pysäytin auton sillä pellolla harppoi kolme kuovia pitkillä jaloillaan. Avasin sivuikkunan ja räpsin pikaisesti muutaman kuvan näistä pitkänokkaisista linnuista.

Isokuovi (Numelius arquata) Maaviikin pellolla

Haahkoja Mäntykallossa

Mäntykallo, 06.05.2013, 11 C, etelä 7 m/s, aurinkoinen

Omalta työpaikaltani löytyy monia valokuvaukseen hurahtaneita työkavereita. Työpäivän jälkeen lähdin työkaverin kanssa kohti Mäntyluodon kalloa. Ilta oli valoisuuden osalta oivallinen kuvaamiseen. Lähdimme kulkemaan pitkin Kallon rantakallioita. Minä raahasin kuvauskaluston lisäksi kaukoputkea kolmijalalla. Liikkuminen kivikkoisella rantakalliolla on melkoita tasapainoilua. Virheisiin ei ole varaa tai ne voivat käydä kalliiksi. Lokit ja tiirat käyttivät taitavasti hyväkseen paikoin navakasti puhaltavaa tuulta ja suorastaan lipuivat veden yläpuolella.

Aivan lokkien pesimäluodon tuntumassa oli joukko haahkoja, joista suurin osa oli koiraita. Itseäni yllätti miten pelottomasti eräs haahkapari uiskenteli arviolta 10 metrin päästä paikasta, jossa seisoimme rantakalliolla. Kamera-asetusten vertailun lisäksi tuli otetuksi myös muutama kuva tästä rohkeasta parivaljakosta.

Haahkapariskunta Mäntykallossa (Somateria mollissima)

Paluumatkalla piipahdimme myös Teemuluodon lehdossa ja lintutornilla. Kaukoputken kantamisesta oli se hyöty, että pääsimme molemmat seuraamaan miten ruskosuohaukka söi iltapalaansa ruovikossa.

Kärsimysornitologia

Enäjärven piilotarkkailulava, 05.05.2013, 6 C, lounas 5 m/s, vesisadetta

Yhtä lintukirjaa lukiessani törmäsin käsitteeseen kärsimysortinologia. Kärsimysornitologiaan kuuluu lintujen tarkkailu luonnonoloista piittaamatta. Painavaa kalustoa kannetaan asemiin satoi tai paistoi. Siltä minustakin tuntui kun seisoin autokatoksessa klo 5.15 jalustaan nojaten ja vesisadetta katsellen. En halunnut kuitenkaan kääntyä takaisin vaan päätin etsiä paikan, jossa lintuja voisi tarkkailla sateelta suojassa. Eilen menin erehdyksessä Leveäkarin lintutornille, jossa olivat juuri tornien taiston PLY:n edustus. Tornissa oli jo muutenkin ahdasta ja lisäksi paikalle saapui vielä jokin suurempi ryhmä lintuja tarkkailemaan. Onneksi vesisade oli jo silloin sen verran tauonnut, että pääsin lähtemään kotimatkalle.

Enäjärven piilokojussa ei ollut tungosta. Ainoa asia, jota jäin kaipaimaan oli jonkinlainen istumapaikka, jossa olisi välillä voinut levähtää ja kirjata havaintoja ylös. Tämäkin paikka oli sisäpuolelta kirjoituksilla töherretty ja pisteenä i:n päällä nuoriso oli ilmeisesti polttanut nuotiotakin keskellä kojun lattiaa. Tästä on varmasti jo jonkin verran aikaa, mutta todisteet näkyivät hiiltyneinä lattialankkuina. Olen nähnyt vastaavanlaisia kojuja Saksassa käydessäni ja voin sanoa, että kyseiset paikat olivat siistejä eikä niissä ollut merkkejä vandalismista. Taitaa tämä olla perin suomalainen tapa.

Enäjärveä ei ole turhaan kehuttu paikaksi, jossa harmaahaikarat viihtyvät. Kiersin kaukoputkella järven rannat, jotka kojusta oli nähtävissä ja laskenta tuotti yhteensä 14 harmaahaikaraa. Muutama niistä lensi paikkaa vaihtaessaan aika läheltä kojua. Vesisateesta johtuen ISO-arvot pääsivät karkaamaan aika isoiksi, mutta tunnistettava kuva ainakin tuli saatua.

Harmaahaikara (Ardea cinerea)

Enäjärven linnuista suurin ryhmä oli jälleen tukkasotka. Hienoa oli myös saada putkelle kolme uiveloparia. Koiras on juhlapuvussaan todella tyylikäs ilmestys. Kojusta kuvaamista haittasi jonkin verran se, että järviruoko kasvaa korkeana kojun edustalla ja linnut uivat mieluusti lähellä rantaa. Lintujen läheisyydestä huolimatta kuvaaminen on mahdotonta. Alla oleva kuvan tukkasotkapari tuli otetuksi pienestä aukosta, jossa järviruoko oli matalampaa.

Tukkasotkapari (Aythea fuligula) uiskenteli aivan kojun lähettyviltä

Ruskosuohaukka

Teemuluoto lt. 03.05.2013, lounas 4 m/s, 10 C, pilvinen

Laskeskelin lintutornilla ruovikon vesilintujen määriä samalla, kun sammakoilla oli samaan aikaan ruovikossa kutuaika. Tukkasotka näytti muodostavan pääosan alueella olevasta linnustosta. Muita sorsalintuja olivat haapana, tavi, isokoskelo ja telkkä. Itselleni sykähdyttävin hetki oli nähdä alueen ruskosuohaukat. Päivystämässä ruovikon päällä.

Ruskosuohaukkakoiras (Circus aeruginosus) saalistuslennollaan Teemuluodon ruovikon yllä

Välillä tuntuu, että Teemuluodossa ei kannattaisi lähteä parkkipaikkaa pidemmälle. Yleensä joko tullessa tai lähtiessä pääsee kuin sattumalta hyvälle kuvausetäisyydelle linnuista. Olen jo pitkään yrittänyt ottaa kuvaa mustarastastaasta siten, ettei joku oksa olisi aina linnun edessä. Viikinäisten lammilla mustarastas on yleensä aloittanut laulantansa vasta, kun aurinko on laskenut puiden latvojen alapuolle, jolloin valoakin on ollut niukalti käytettävissä. Nyt sentään onnisti vaikka kuvasta ei mitään napakymppiä vieläkään tullut.

Mustarastaskoiras (Turdus merula)