Lietteillä

Yyterin lietteet, 10 C, itä 3 m/s, poutaa ja selkeää

Jo matka lietteille antoi odottaa hyvää lintupäivää, kun aamulla ei näyttänyt olevan sumua niin kuin muutamana aikaisempina reissukertana. Tuulta oli sen verran, että se oli puhaltanut usvan tiehensä. Yyterin lietteet tarjosivat hienoa näytelmää, kun valkoposkihanhien muuttoparvet nousivat siivilleen ja tuntui, että lintuja meni jatkuvana virtana eteenpäin. Pian kuitenkin loputkin parvet olivat ilmassa, mutta katseltavaa lahdella oli siitä huolimatta yllin kyllin.

Aamunäkymä auringonnousun aikaan lietteillä

Eri vesilintulajien tunnistaminen on ainakin tässä vaiheessa lintuharrastusta varsin haastavaa, kun lintuja oli ei puvuissa. Osa oli nuoria lintuja ja osa vanhoja. Keskityin siis merkitsemään sellaisia havaintoja joista olisin suhteellisen varma. Kanadanhanhet ja merihanhet oli helppo poimia joukosta samoin kuin joutsenet. Nokikanojakin näytti olevan jo jonkin verran mukana.

Pääsin viime viikonloppuna kokeneen lintuharrastajan vanavedessä tutustumaan lietteiden tarjontaan ja hyvän opastuksen perusteella pystyin esimerkiksi helpommin tunnistamaan kahlaajia. Varmuuden tekemistäni havainnoista sain, kun tarkastelin ottamiani valokuvia kotosalla. Esimerkiksi nuoruuspuvussa olevia suokukkoja oli liikkeellä jonkin verran.

Tutkimalla lintukirjaani ja myöhemmin valokuvista uskalsin merkitä myös kuovisirrin yhdeksi havainnokseni. Nämäkin kaksi tapaamaani lintua olivat nuoria lintuja. Nuoret linnut olivat myös sen verran rohkeita, että ne ruokailivat varsin lähellä rannassa kulkevaa paalulinjaa, joten niitä pääsi myös siedettävältä etäisyydeltä kuvaamaan.

Aivan pitkospuiden loppupäässä oli joukko orneja kaukoputkin ja kiikarein varustettuina selvästi etsien jotakin. He viittilöivät ja huutelivat myös minua kiertämään muuta kautta. Teinkin työtä käskettyä ja menin lopuksi joukon jatkoksi kyselemään mitä olisi tarjolla. Kuuleman mukaan rannassa olisi nähty lyhytvarvaskiurun oleskelevan. Itse olin jo ollut reissussa niin pitkään etten ehtinyt jäämään pidemmäksi aikaa tilannetta seuraamaan. Perheellä oli menoa päivällä, joten reissusta ja sen pituudesta tuli aika paljon sanomista...

Enäjärven kiertolenkki

Enäjärvi, +9 C, itä 1 m/s, selkeää ja poutaa (aamulla sumua)

Aamulla taas aikaisin liikkeelle ja kohti Yyterin lietteitä. Jokin sai minut miettimään tulikohan kaikki tavarat otettua mukaan - saappaat jäivät kotiin! Lietteille on aivan turhaa lähteä vaikka jalassani olevia kenkiä vedenpitäviksi onkin mainostettu. Takain ei enää kannattanut kääntyä, joten olin sopivasti Mooskerin kohdalla ja päädyin lähteä kiertämään Enäjärveä kiertävää polkua.

Ilma tuntui jo melko vilpoiselta, joten oli ihan mukavakin päästä liikkeelle. Reppua lukuun ottamatta mukana oli täysi varustus: kiikarit, kaukoputki, kamera ja jalusta. Tein lyhyen piipahduksen rannan lavalla ja saatoin samalla huomata, että näkyvyys järvellä oli sumun takia heikko. Laulujoutsen lipui hitaasti kaislikon suojasta itsestäni poispäin.

Laulujoutsen uiskentelee sumuisella Enäjärvellä

Muita kulkijoita ei näkynyt, mutta ei sen puoleen näkynyt paljon lintujakaan. Joitakin ääniä kuului, mutta linnut osasivat piilotella sen verran tarkasti, että näköhavaintoja ei tullut. Matkalla pysähdyin ottamaan ojan ylittävältä sillalta kuvan samasta paikasta kuin olin ottanut kuvan talvellakin.

Kuva ojan ylittävältä sillalta

Liikkeellä näytti olevan runsaasti käpytikkoja. Lienevätkö tämän vuoden poikasia? Näköhavainto tuli tehdyksi ainakin seitsemästä käpytikasta matkan varrelta. Myös hippiäiset liikkuvat jo tiaisparvien mukana. Kuusikosta kuului vähän väliä korkea hippiäisen ääni.

Hippiäiset liikkuvat tiaisten mukana

Kotia kohti

Minulla oli kätevästi ladattuna Garminin navigaattoriin pisteet, joissa sijaitsevat lähistöllä olevat lintutornit. Samalla kun ajelin Jyväskylästä kohti Poria tavoitteena oli käydä katsastamassa muutama matkan varralla oleva lintutorni. Kriteerinä oli kuitenkin, että paikka sijaitsee aivan valtatien varressa. Muutama tälläinen kohde löytyikin.

Marttisen saaren/Herrasen lt. Virrat, 17 C, luode 5 m/s, poutaa ja melkein selkeää

Ensimmäinen kohde oli Marttisen saaren lintutorni, joka sijaitsee Herrasen kylässä Virroilla. Luonnollisesti muodostuneena saarena Marttista ei kai voi pitää koska veden ympäröimä sijainti on saatu aikaan rakentamalla kanava kahden vesistön välille.

Lintutornille johti polku läpi luonnontilaisen metsän. Joissakin luontokohteissa Poristakin löytyy vastaavan kokoisia puita kuin tältäkin luontopolulta. Suuret puut luovat niin suuren varjon, että metsään levittyy hämärä.

Tämänkin luontokohteen varsinainen lintutorni oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Portaiden alkupäähän oli täälläkin laitettu kyltti, joka sulki pois kaiken vastuun. Nousu jyrkkiä ja huojuvia askelmia pitkin kohti tasannetta kameravarustus, kaukoputki ja kolmijalka mukana kävi työstä.

Tornista näkyi Vuolteen lahdelma, joka kapeni Horhankoskeksi. Edessä näkyvän niemen takana on suurempi vesistö Toisvesi. Kuten alla olevasta kuvastakin käy ilmi ei katselusektori tornista ole kovinkaan hyvä. Vasemmalla kasvavan koivun oksien takaa näin vaivoin muutaman sinisorsan uiskentelemassa aivan lahden pohjukassa.

Näkymä lintutornilta Vuolteen lahdelmaan

Taulu Marttisensaaren lintulajeista

Lintutornille johti polku läpi luonnontilaisen metsän. Joissakin luontokohteissa Poristakin löytyy vastaavan kokoisia puita kuin tältäkin luontopolulta. Suuret puut luovat niin suuren varjon, että metsään levittyy hämärä.

Massiivinen kuusi

Tämänkin luontokohteen varsinainen lintutorni oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Portaiden alkupäähän oli täälläkin laitettu kyltti, joka sulki pois kaiken vastuun. Nousu jyrkkiä ja huojuvia askelmia pitkin kohti tasannetta kameravarustus, kaukoputki ja kolmijalka mukana kävi työstä.

Marttisen saaren lintutorni

Silta ylittää Hornankosken

Kaakkurinlammen lt. Isoneva, Pomarkku, 16 C, luode 4 m/s, poutaa ja selkeää

Toinen valtatien vieressä sijaitseva kohteeni oli Isonevan suo Pomarkussa. Kaakkurinlammen lintutornille johti hienot pitkospuut. Saavuttuani tornille asti näin, että jokin iso lintu levitti siipensä ja lensi häipyen metsän taakse. Lintutornin päällä olevat tilat olivat niin ahtaat, että tasanteelle oli vaikea saada sopimaan kolmijalan jalkoja. Pyörittelin kaukoputkea ympäri suota ja joitakin vesilintuja oli kaikkein kauimmissa lampereissa, mutta niiden edessä kasvavat puut peittivät näkyvyyden.

Pitkospuiden risteymä, joista oikea viitta johtaa lintutornille

Lintutornista otettu kuva

Odoteltuani tovin palasi myös iso lintu laskeutuen kuivuneen puun latvaan. Kaukoputkella näki selvästi kalasääksen olevan tämä iso lintu. Samaan aikaan tornille tuli myös pariskunta pienen tyttärensä kanssa ja mainitsin heille, että nyt pääsisi näkemään kalasääksen. Paljain silmin kalasääkseä ei kyllä puun latvasta erottaisi, mutta kaukoputkella lintu näkyi hienosti.

Lähtiessäni tornilta suon päällä kierteli kolmen kurjen parvi, joka ei kuitenkaan laskeutunut vaan jatkoi lentoaan eteenpäin. 

Keski-Suomen lintumailla

Jyväskylä, 20 C, lounaus 1 m/s, poutaa ja melkein selkeää

Lähdin kahden päivän työmatkalle Jyväskylään ja päätin ottaa varmuuden vuoksi mukaan lintuhavainnointiin tarvittavat varusteet, jos illalla olisi aikaa käväistä tututustumassa paikalliseen linnustoon. Saapumisiltana tulin sen verran myöhään hotellille, että en ehtinyt enää käväisemään missään. Toiveet piti siis suunnata seuraavaan iltaan.

Pääsinkin matkaan jo klo 17.00 tietämillä ja navigaattoriini oli ladattuna pisteet, joista lintutornit sijaitsivat. Ensimmäinen kohde oli Kortepohjan lintutorni. Huomasin tornin juurelle saapuessani, että siellä oli jo kaksi muutakin ihmistä, mutta he näyttivät enemmänkin keskittyvän keskinäiseen jutusteluun ja oluen nauttimiseen eikä niinkään lintujen tarkkailuun. Kiikareitakaan tällä parivaljakolla ei ollut, eivätkä he muutenkaan ulkoiselta hapitukseltaan miltään pesunkestäviltä orneilta näyttäneet. Kortepohjan lintutornista avautui näkymät lähes umpeen kasvaneelle pienelle lammelle, joka silmämääräisesi näytti olevan täysin autio. Kaukoputkella haravoituani alueen sain havainnot neljästä sinisorsasta.

Seuraavan kohteen piti olla varsin lähellä edellistä, mutta auton saaminen parkkiin oli sen verran hankalaa, että päätin siirtyä suosiolla seuraavaan kohteeseen. Seuraavana kohteena oli Pitkäruohon lintutorni, joka antoi odottaa enemmän kuin ehkä antoikaan. Järvinäkymä tarjosi enemmän kaksijalkaisia liikkujia kuin siivillä kulkevia. Pienet laivat, veneet ja vesiskootterit päristelivät järvellä. Lintuja järvellä oli kuitenkin hieman enemmän kuin aikaisemmassa kohteessa: 10 silkkiuikkua ja 1 kalatiira.

Näkymä Pitkäruohon lintutornilta

Viimeinen kohde, jonne ehdin illan aikana oli Hämeenlahden lintutorni. Lintutornille johtivat pitkospuut, jotka olivat paikoitellen liukkaan sammaleen peitossa ja olin vähällä taittaa niskani jo matkalla. Pitkospuut veivät läpi lehtomaisen pöheikön, jossa luultavasti on paljon siivekkäitä kevätaikaan, mutta nyt kuului ainoastaan sieltä ja täältä talitiaisen ääniä. Lintutornia oli vastikään ehostettu korvaamalla pahimmin lahonneet puut uusilla. Tornissa oli kuitenkin kissan kokoisin kirjaimin teksti, jossa sanouduttiin irti kaikesta vastuusta.

Lintuharrastus on "hengenvaarallista"

Pientä paikkaamistarvetta siellä täällä

Ei ihan miehen mentävä sentään

Ei tämäkään kohde mitään suurta lintujen kavalkadia tarjonnut: 1 sinisorsa ja 2 kalalokkia. Ilta oli kuitenkin hieno ja lämmin. Pitää olla tyytyväinen, että asustaa Porissa, jossa lähestulkoon aina löytyy paikka josta lintuja on nähtävillä. Ehkä vuodenaika ei antanut parasta kuvaa Jyväskylästä linturetkeilykohteena, joten pitää antaa paikalla mahdollisuus tulevaisuudessa.

Hämeenlahden lintutornista avautuva näkymä