Talven linturetkiä varten ei tarvitse aamuisin varta vasten herätä, koska aurinko nousee sen verran myöhään, että ennen retkelle lähtöä tulee herättyä ihan normaalistikin. Maahan oli satanut hieman lunta ja lämpötilakin näytti olevan lähellä nollaa. Huomasin, että pyörään oli jäänyt vaihtamatta talvirenkaat. Mietin mielessäni, että uskaltaako matkaan lähteä ollenkaan polkupyörällä.
Varovasti pyöräillen pääsin perille Kuuminaisten Loukkeennokalle. Merellä oli vanhasti sumua, joten näkyvyys ei ollut paras mahdollinen. Kun sain pyöräni aseteltua nojaamaan puuta vasten pölähti vähän matkan päästä iso lintuparvi lentoon. Lintujen äänistä arvelin niiden olevan vihervarpusia. Kävellessäni kohti Loukkeennokan nokkaa panin merkille, että lintujen ääniä ei juurikaan kuulunut eikä merelläkään näyttänyt olevan juuri liikettä. Päätin 17 km pyöräiltyäni, että nyt oli hyvä hetki syödä eväitä. Siinä kivellä hiljaa istuessani uskaltautui läheiseen pihlajaan muutama peippo ruokailemaan. Jo ilman kiikareitakin huomasin, että joukossa oli pari järripeippoa viherpeippojen seurana.
 |
| Kaksi järripeippokoirasta nauttii tämän syksyn runsaasta pihlajanmarjasadosta |
Kaukoputkella katsominen toi lisävahvistuksen sille, että myöskään merellä ei juurikaan ollut lintuja tungokseksi asti. Toisaalta se on aivan normaalia tähän vuodenaikaan, kun suurin osa linnuista on jo lentänyt etelään. Tuttuja sinnittelijälajeja löytyi: telkkä, isokoskelo ja kyhmyjoutsen. Aivan nokan ohitse lensi päivän mielenkiintoisin lajihavainto eli muuttava sinisuohaukka, josta sain otetuksi ns. heittolaukauksen myöhempää lajivarmistusta varten.
 |
| Päivän mielenkiintoisin laji, sinisuohaukkakoiras muuttomatkalla |
 |
| Kyhmyjoutsenpari on jäänyt sinnittelemään |
Päätin ennen kotiin lähtöä kiertää pienen lenkin lähimaastossa. Ensin kohdalleni osui tiaisparvi, jota lähdinkin sitten seuraamaan. Toiveissani oli saada hyvä kuva töyhtötiaisesta vaikka onnistumisen mahdollisuudet ovat ilman kojua aika pienet. Tiaisparvessa liikkui sinitiaisia, talitiaisia, hömötiaisia ja töyhtötiaisia. Lisäksi mukana oli tutusti myös puukiipijä.
 |
| Tässä ainoa edes välttävästi onnistunut otos hömötiaisesta. Aika liikkuvaa sorttia nämä tiaiset ovat eivätkä malta olla paikallaan poseeraamassa. |
Törmäsin myös toisen kerran samaan lintuparveen, joka oli tullut eteeni jo perille saavuttuani. Nyt lajinkin pystyi varmistamaan. Kyseessä oli vähintään 100 yksilön vihervarpusparvi ja arvioni on suhteellisen varovainen nimittäin lintuja saattoi olla paljon enemmänkin. Alla olevassa kuvassa ei ole kuvattuna hedelmäpuu vaan oksilla olevat "möykyt" ovat lintuja. Parvi oli varsin säikky ja säntäsi lentoon pienimmästäkin risahduksesta.
 |
| Iso vihervarpusten parvi kuvattuna ruokailemassa puun oksistossa |
 |
Tämä kaveri jäi seuraamaan pitkän putken kanssa touhuavaa kameramiestä
|
Talvella Suomeen jäävää lajistoa oli nähtävillä ihan mukavasti ja sinisuohaukan ohilento toi mukavan lisämausteen tähän alkutalven linturetkeen.
