Vesisateen armoilla Yyterissä

Kävelin aamuvarhaisella kohti Yyterin lietteitä ja ilmassa oli selvästi vesisateen enteet. Rantaa päästyäni vettä tuli jo mukavasti niskaan. Olin kuitenkin varustautunut sadeviitalla, joten se piti minua suojassa suuremmalta sateelta. Samalla myös kaukoputkeni pääsi todelliseen vedenpitävyystestiin. Linssisuojus piti vain aina muistaa asettaa paikoilleen, kun tein merkintöjä havainnoista muuten okuläärin läpi näkeminen ei enää onnistunut. Kuljin rantaa pitkin ja pysähdyin sopivin välein siten, että en laskisi mukaan samoja lintuja kahteen kertaan. Haapana oli lietteiden valtalajina ja joukossa uiskenteli muutama tavi. Myös ristisorsia oli mukavat 49 kappaletta. Neljä merikotkaa pitivät rannan linnut valppaina. Kahlaajista suurimpana enemmistönä olivat suosirrit. Mukava huomio oli nähdä myös 14 suokukkoa. Koirailla oli vielä eri värisävyjä sisältävät juhlapuvut päällä.

Suosirri (Calidris alpina)

Juuri sopivasti, kun olin viettänyt lietteillä vesisateessa pari tuntia ja olin jo palaamassa takaisin, veden tulo loppui hiljalleen. Sain kaivettua kameran esiin repusta ja pääsin kuvaamaan varsin yhteistyöhaluista suosirriyksilöä, joka päästi minut jopa kohtuulliselle kuvausetäisyydelle. 

Kallo-Levo-Hilska-Technipin allas

Mäntyluoto, Kallo, 15 C, etelä 4 m/s, pilvinen

Saavuin Mäntyluodon aallonmurtajan kupeeseen klo 5.15 aamulla varsin pilvisessä säässä. Jo nopealla vilkaisulla oli nähtävissä, että lintuja ei ollut paljon nähtäväksi. Kannoin kolmijalan ja kaukoputken siitä huolimatta rantakallioille ja putkelle ei piirtynyt muuta kuin muutama haahkanaaras, tukkasotka, naurulokki ja muutama kalatiira. Sataman puoleisella altaalla uiskenteli yksi silkkiuikkupariskunta. Tavarat takaisin autoon ja kohti seuraavaa paikkaa.

Kapusin levon lintutorniin noin klo 5.45 ja edessä avautuva lampi näytti olevan vesilintujen kansoittama. Taveja laskin olevan yli 100 ja sinisorsiakin oli laskujeni mukaan yli 30. Myös viisi harmaahaikaraa seisoskeli hiljaa paikallaan lammen toisella rannalla. Niityllä laiduntavien lempien lisäksi alueelle oli tuotu myös lampaita, jotka makailivat märehtimässä ruokaansa aivan lintutornin juurella. Ilokseni huomasin lampaiden lyhyeksi syömällä alueella liikkuvan keltavästäräkin.

Seuraava kohde oli Hilskan lintutorni, joka nimensä alun perusteella enteili samaa kuin hiljainen. Muutama ruokokerttunen piti konserttiaan ruovikossa ja muutama tavi oli syömässä altaassa. Merihanhet poikasineen söivät vihreitä ruohoja. Siinä se olikin sitten suurin piirtein koko Hilskan anti tällä kertaa.

Lintujen osalta ehkä parasta antia tarjosi Technipin allas. Nousin kaukoputken, kolmijalan ja kameran kera altaan tienpuoleiselle vallille ja jo paljain silmin oli erotettavissa, että lajimäärä oli suurempi kuin yhdessäkään muussa päivän kohteessa. Erityisesti nokikanoja oli altaalla runsaasti. Myös joitakin kahlaajia oli matalassa rantavedessä etsimässä syötävää. Mukava havainto oli yksi heinätavipariskunta ja aivan rantaviivassa seisoseet kolme räyskää, jotka oli helppo tunnistaa pienemmistä sukulaisistaan tiiroista, kun molempia lajeja pääsi näkemään rinta rinnan.

Kivitasku kuljettamassa ruokaa poikasilleen

Juhannuslintuilua

Viikinäinen, 16 C, koillinen 2 m/s, pilvinen

Sen verran tuli itseäni säästettyä juhannusaattoaamuna, että en sentään laittanut herätyskelloa klo 04.00 soimaan. Kello 8 aikaan totesin vaimolle, että kameraa pitäisi viedä vähän ulkoilemaan. Suunnittelin tekeväni lyhyen kävelyn lammen ympäri. Reissu kannatti tehdä sillä heti matkan alkupäässä ruokokerttunen lauloi iloisesti välillä koivun oksalta ja ruovikosta käsin.

Ruokokertunen lauleskelee juhannusäveliä koivun latvassa

Suntinojan vasemmalla puolella oleva pelto on aina niin kostea, että siinä on lätäköitä kuivallakin säällä. Se tuntuu houkuttelevan kahlaajia. Nyt pellolla havaittuja lajeja olivat: 2 suokukkokoirasta ja 2 naarasta, kuovi, 2 meriharakkaa ja kaksi mustavikloa.

Olen jo aikaisemmilla kerroilla pannut merkille, että pellon reunassa kasvavassa pajukossa on laulanut jokin kerttunen, mutta en ole saanut sitä näkyviin ja toisaalta en ole pystynyt jäämään paikalleni niin pitkäksi aikaa hyttysten takia, että olisin saanut siitä näköhavaintoa. Tällä kertaa olin varustautunut päähän vedettävällä hyttysverkolla, jonka asetteli suojaamaan niskaani ja käteeni vedin hanskat. Odotus kannatti sillä lintu näyttäytyi sen verran, että sain siitä otetuksi yhden kuvan. Myös linnun laulun äänitystä yritin, mutta lintu siirtyi pian muualle, joten kunnon ääninäytettä ei tullut.

Kerttusten tunnistaminen toinen toisistaa esimerkiksi luhta-, viita- ja rytikerttusten tapauksessa on vaikeaa. Kuvassa näkyvien tuntomerkkien, esiintymispaikan ja äänien perusteella olisin päätymässä luhtakerttusen kannalle. Kuvan kerttusella on ruskeat jalat kun viita- ja rytikerttusella ne ovat harmaammat. Toisaalta luhtakerttuset esiintyvät yleensä pellonreunojen pensaikoissa, josta tämäkin kuva on otettu.

Luhtakerttunen pellonreunan pensaikossa

Seurailin useampaan otteeseen kyhmyjoutsenien pesintää pienellä lammen keskellä olevalla saarella. En ole kuitenkaan nähnyt lintuja poikastensa kanssa vielä tähän mennessä ja epäilin niiden haudonnan jo epäonnistuneen, mutta tänään perhe oli tullut esiin kokonaisuudessaan. Onnelliseen perheeseen kuului emojen lisäksi neljä harmaanuntuvaista poikasta.

Kyhmyjoutsenperhe Viikinäisistä

Herkkuja tuli mahan täydeltä, kun ruovikosta ui esiin myös nokikanapari pesueineen. Emot varoittivat kuuluvasti poikasiaan ja ne siirtyivät minusta poispäin kohti lammen keskustaa. Myös tähän pesueeseen kuului neljä poikasta.

Nokikanapesue emojen kaitsemina

Valkopostihanhilla jälkeläisiä

Ooviiki ja Preiviikin kalasatama, 11 C, etelä 4 m/s, aurinkoista ja selkeää

Ooviikin lintutornilla mielenkiintoisin laji taisi olla jouhisorsakoiras. Muuten lajisto oli aika tavanomainen sisältäen joutsenia, sinisorsia, taveja, muutamia kahlaajia ja tukkakoskelo. Nisäkäslajeista mainittakoon peura, joka söi aivan lintutornin vieressä rannan vihreiden kasvien lehtiä. Kun kaikki tornista näkyvät lajit oli laskettu päätin kävellä myös kalarantaan. Polkua kulkiessani edeltäni pakeni metsään hirvi, jonka isot sorkanjäljet jäivät todistusaineistona pehmeään maahan.

Myös kalarannasta näkyi kaukoputkella runsaasti joutsenia. Myös kalatiiroja tai lapintiiroja lepäili runsaasti kapealla hiekkariutalla, joka oli veden pinnan yläpuolella. Laskin riutalta ainakin 31 tiiraa. Mielenkiintoisin havainto ainakin itselleni oli valkoposkihanhien poikueet. Emot laskivat kaulansa alas paimentaakseen poikasiaan oikeaan suuntaan. Muutama hanhi poikasineen liikkui myös itse venevalkamassa. Välillä poikaset nousivat ylös rannalle syömään rannan ruohoa ja muuta vihreää kasvillisuutta.

 

Kuva yhdestä hellyyttävästä karvapallosta

Petolintuja

Teemuluoto, 16 C, lounas 1 m/s, aurinkoista ja selkeää

Talvella tuli kierrettyä lintutornien läheisiä pitkospuureittejä, mutta nyt verenhimoisten hyttysten takia niistä on tältä erää ollut pakko luopua. Korkealla lintutornissa olo on yleensä siedettävämpi kuin alhaalla maan pinnassa. Harmittelin mielessäni, kun en ollut ottanut mukaani toista kameraa, jossa on kiinni lähilinssi. Eri sudenkorentolajeja oli liikkeellä todella runsaasti ja osa oli myös suhteellisen yhteistyöhaluisia. Lintutornin kaiteelle korentoja tuli jatkuvasti lepäilemään.

Nyt itse asiaan eli lintuihin. Teemuluoto tarjosi ainakin itselleni mukavasti petolintunäytelmää, kun alueella lenteli ruskosuohaukkoja, sääksi ja merikotka. Merikotka ei ole pidetty missään missä se näyttäytyy. Syy löytyy varmasti siitä, että se syö mielellään vesilintujen lentokyvyttömiä poikasia. Erityisesti lokit käyvät sähäkästi häiritsemässä kotkaa. Myöskään Teemuluodon ruskosuohaukat eivät katsoneet hyvällä tämän suuren petolinnun paikallaoloa.

Haukka häiritsee itseään paljon suurempaa petolintua, joka yrittää väistellä iskuja parhaansa mukaan.

Sain muistikortille tallentumaan myös sääksen, joka oli saanut kunnon kokoisen saaliin. Näin myös monta epäonnistunutta syöksyä. Lintu syöksyi jalat ojennettuina molskahtaen veteen ja nousi ylös ilman saalista. Ruoan hankkiminen on kovan työn takana tällekin taitavalle metsästäjälle. Luultavasti linnulla on pesässään nälkäiset poikaset ruokittavinaan. Myöhemmin kun katsoin koneella otettuja kuvia olin näkevinäni, että lintuja saattoi olla yhden sijasta kaksi. Olin näkevinäni toisen linnun jalassa renkaan, kun toisella sitä ei taas näyttänyt olevan ollenkaan.

Sääksi ilmassa jaloissaan saaliiksi jäänyt kala

Ennen kuin lähdin kotiin näin taivaalla useampia kurkien muodostamia parvia. Yksi parvi jäi lopulta pyörimään joksikin aikaa Teemuluodon alueelle ennen kuin jatkoi matkaansa kohti lounasta. Ilmeisesti alueella olleet muutkin kurjet liittyivät kiertelevään parveen, koska lintujen määrä kasvoi kierrosten aikana. Suurimmillaan laskin luvuksi yhteensä 27 lintua.

Kurkiparvi lensi aivan lintutornin vierestä