Kallo-Levo-Hilska-Technipin allas

Mäntyluoto, Kallo, 15 C, etelä 4 m/s, pilvinen

Saavuin Mäntyluodon aallonmurtajan kupeeseen klo 5.15 aamulla varsin pilvisessä säässä. Jo nopealla vilkaisulla oli nähtävissä, että lintuja ei ollut paljon nähtäväksi. Kannoin kolmijalan ja kaukoputken siitä huolimatta rantakallioille ja putkelle ei piirtynyt muuta kuin muutama haahkanaaras, tukkasotka, naurulokki ja muutama kalatiira. Sataman puoleisella altaalla uiskenteli yksi silkkiuikkupariskunta. Tavarat takaisin autoon ja kohti seuraavaa paikkaa.

Kapusin levon lintutorniin noin klo 5.45 ja edessä avautuva lampi näytti olevan vesilintujen kansoittama. Taveja laskin olevan yli 100 ja sinisorsiakin oli laskujeni mukaan yli 30. Myös viisi harmaahaikaraa seisoskeli hiljaa paikallaan lammen toisella rannalla. Niityllä laiduntavien lempien lisäksi alueelle oli tuotu myös lampaita, jotka makailivat märehtimässä ruokaansa aivan lintutornin juurella. Ilokseni huomasin lampaiden lyhyeksi syömällä alueella liikkuvan keltavästäräkin.

Seuraava kohde oli Hilskan lintutorni, joka nimensä alun perusteella enteili samaa kuin hiljainen. Muutama ruokokerttunen piti konserttiaan ruovikossa ja muutama tavi oli syömässä altaassa. Merihanhet poikasineen söivät vihreitä ruohoja. Siinä se olikin sitten suurin piirtein koko Hilskan anti tällä kertaa.

Lintujen osalta ehkä parasta antia tarjosi Technipin allas. Nousin kaukoputken, kolmijalan ja kameran kera altaan tienpuoleiselle vallille ja jo paljain silmin oli erotettavissa, että lajimäärä oli suurempi kuin yhdessäkään muussa päivän kohteessa. Erityisesti nokikanoja oli altaalla runsaasti. Myös joitakin kahlaajia oli matalassa rantavedessä etsimässä syötävää. Mukava havainto oli yksi heinätavipariskunta ja aivan rantaviivassa seisoseet kolme räyskää, jotka oli helppo tunnistaa pienemmistä sukulaisistaan tiiroista, kun molempia lajeja pääsi näkemään rinta rinnan.

Kivitasku kuljettamassa ruokaa poikasilleen