Zwillbrock Vreden Saksa (Osa II)

Tiedossa oli taas työmatka Hollantiin ja yöpyminen viihtyisässä maalaiskievarissa, joka on lähellä Zwillbrockin luonnonsuojelualuetta Saksan Vredenissä. Tiesin etukäteen, että aikaa ei välttämättä jäisi luontokohteissa käymiseen, mutta siitä huolimatta raahasin kameravälineistön ja kiikarit mukanani. Suomessa siirrettiin edellisenä viikonloppuna kelloa tunnin taaksepäin samoin kuin muualla Euroopassa, mikä tiesi hämärän tuloa tuntia aikaisemmin. Aurinko laskisi alueella jo klo 17 aikaan, joten paljonkaan auringonvaloa ei iltaan jäisi.

Torstai-ilta jäi vapaaksi ja olin hotellilla klo 16, josta lähdin heti matkaan vaatteiden vaihdon jälkeen. Päästyäni varsinaisen luonnonsuojelualueen reitin alkuun näin nopeasti sivusilmällä, kun haukka lähti lentoon polun läheisestä puusta. Lintu jäi kyllä määrittämättä ja jatkoin matkaani eteenpäin. Kun tulin ensimmäiselle tarkkailupiilolle, paikalla oli jonkinlainen puistojen kunnossapidon yksikkö ja kolme henkeä niitti rantakaislikkoa moottorikäyttöisillä raivaussahoilla. Siinä metelissä ei kuullut edes omaa ääntään saati sitten lintujen ääniä. Polulla liikkui paljon lenkkeilijöitä usein myös koira mukanaan. Polun viereisissä puissa ei juuri lintuja liikkunut. Ainoastaan kaksi hömötiaista liikuskeli etsien syötävää.

Aikaisemmelta viertailultani muistin, että reitin varrella oli useampia piilokojuja ja saavuinkin seuraavalle hetken kuljettuani. Ilta alkoi hämärtyä, joten kunnon kuvista ei kannattanut enää tällä retkellä haaveilla. Tämä torni oli korkeampi, katettu sivuilta ja sateelta suojasi katto. Tällaisia tarkkailupiiloja soisi näkevänsä myös Suomessa.

Katettu piilokoju

Piilokojussa oli kapeat aukot, joista pääsi tarkkailemaan ympäristöä

Kojusta avautuva näkymä

Nopea tarkistus edessä avautuvaan vesistöön ei näyttänyt tuottavan juuri mitään tuloksia. Hetkisen tilannetta seurailtuani huomasin, että hanhia oli palaamassa ruokailupaikoiltaan kohti luonnonpuistoa. Totesin aika nopeasti, että oli parasta lähteä takaisinpäin, jotta ehtisin käymään vielä viimeisessä piilokojussa ennen kuin pimeys laskeutuisi kokonaan.

Saapuessani viimeiselle kohteelle vedestä lähti liikkeelle lähimpänä olleet hanhet voimakkaiden äänten saattelemana. Viimeisestä kojusta aukesi pienelle vesialueelle hyvä näkyvyys ja sain kiikareilla määritetyksi suurimmaksi osaksi alueen lintulajit. Paikalla oli meillekin tuttuja lintuja kuten merimetso, lapasorsa, haapana, sinisorsa ja merihanhi. Myös neljä afrikanhanhea laskeutui veteen muiden hanhien joukkoon.

Aurinko tarjosi enää viimeisiä säteitään, kun taivalsin takaisin hotellille. Polun varrella kasvavien vanhojen lehtipuiden oksille oli tullut lepäämään runsaasti kyyhkyjä, jotka saivat kulkijan kunnolla säikähtämään, kun linnut lähtivät siipiään yhteen lyöden pakosalle.  

Muuton tarkkailua Toukarilla

Toukarin lt. luode 4 m/s, 12 C, poutaa ja melkein pilvistä (7/8)

Muu perhe lähti elokuviin ja minä lähdin siksi aikaa Toukarin lintutornille seuraamaan muuttoa. Olin Toukarin tornilla ensimmäistä kertaa ja täytyy myöntää, että mäen huipulle rakennetulta tornilta oli hyvä näkyvyys joka ilmansuuntaan. Alku vaikutti siltä, että mitään liikettä ei taivaalla olisi. Vajaan 20 linnun tikliparvi ilmestyi äkkiarvaamatta tornin edustalla kasvaviin puihin syömään siemeniä. Jäin pitkäksi aikaa ihailemaan näiden kauniiden lintujen olemusta. Haravoin kiikareilla taivasta ja puiden latvuksia ja tällä kertaa minua näytti onnistaneen. Taivaalla lensi isompi lintu ja sitä seurasi kaksi pienempää. Varikset kävivät ahnaasti hätyyttämässä petolintua tiehensä. Lintu oli kaukana ja vaikka laitoin kaukoputken 60-kertaisen suurennuksen en silti erottanut selvästi mistä linnusta oli kyse. Lintu oli selvästi iso petolintu, koska se näytti olevan lähes kaksi kertaa varista kookkaampi. Linnun pyrstöstä saatoin erottaa valkoisen raidan ja siipien alapuolelta kaksi mustaa laikkua. Lintu nousi välillä korkealle ilmaan ja se pysähtyi lentämään paikalleen tarkkailemaan maan tapahtumia.

Tunsin melkein pikkupoimamaista innostusta havaintoni johdosta. Pian saatoin huomata, että lintuja ei ollut ainoastaan yksi vaan niitä oli kaksi. Toivoin, että lintu tulisi sen verran lähemmäksi, että pystyisin tekemään tunnistuksen. Olisi sääli, jos joutuisin lähtemään kotiin ja havainnoksi jäisi ainoastaan haukkalintu. Aivan kuin lintu olisi kuullut pyyntöni ja aivan yllättäen huomasin, että lintu oli tulossa aivan tornin vierestä. En saanut lintua etsimeeni aivan heti, joten se paras kuva jäi luultavasti ottamatta. Lintu kaarteli kuitenkin riittävän lähellä tornia, että tunnistukseen riittävät kuvat tulisivat saavutetuksi.

Kotiin päästyäni tutkin saatuja otoksia jännityksellä ja lopulta saatoin todeta, että kyse ei voinut olla muusta kuin piekanasta. Luultavasti nämä linnut olivat lähteneet pohjoisesta hyvän myötätuulen saattelemana ja pysähtyivät sopivasti Porin kohdalla etsimään saalista. Yksi kuvista oli suhteellisen hyvin onnistunut ja siitä olin erityisen hyvilläni. Näiden hetkien takia sitä jaksaa taas polkea munamankelilla pitkin metsäteitä.

Vieras pohjoisesta - piekana

Satunnainen harhailija

Aamun linturetken jälkeen lähdin vielä ilta-auringon paistaessa kiertämään Viikinäisten lammet. Kahdenkymmenenkolmen kanadanhanhen parvi oli pysähtynyt lepäämään lammelle. Lintujen laskisen jälkeen huomasin vesilinnun, joka sukelteli ahkerasti. Ilman kiikareita ajattelin sen olevan telkkä, joka on aika yleinen vierailija lammella näin syksyn tullen. Kiikareilla lintua aikani katsottuani totesin, että kyseessä ei voi olla telkkä. Otin linnusta myös kuvia kameralla, jotta pystyisin myöhemmin tekemään määrityksen linnusta.

Yksinäinen alli Viikinäisten lammella

Tutkittuani lintukirjojen kuvia ja vertaamalla netistä löytyviin kuviin olin päätymässä alliin. Lintu olisi värityksensä puolesta joko naaras tai sitten nuori lintu. Havaintopaikka oli kuitenkin sen verran erikoinen, että päätin lähettää linnun kuvat myös kokeneemman lintuharrastajan katsottaviksi. Sain pian vahvistuksen epäilyyni sähköpostiini. Kyseessä oli siis alli, joka yksinäisenä lintuna on luultavasti harhautunut reitiltään. Lauantaina tuuli lievästi lännestä, joten olisiko tuuli työntänyt linnun normaalilta reitiltään idemmäksi sisämaahan päin. Joka tapauksessa mukava lisä Viikinäisten lammilla havaittujen lintulajien joukkoon.

Komea koiraspyy

Syyskuussa on tullut tehtyä retkiä jokaisena viikonloppuna ja mukana on seurannut uskollisesti Bob, tuo yksipyöräinen peräkärry. Yhtään samantyyppistä kärryä en ole Porissa nähnyt, joten luulen, että keltaisella viirillä varustettu kärryni herättää ihmetteleviä katseita. Hyviä lintukuvia ei ole reissuilta tullut saatua, joten blogin kirjoittaminenkin on sen myötä jäänyt vähän vähäisemmälle roolille. Toisaalta lintutornissa on tullut vietettyä enimmäkseen aikaani eikä sieltä käsin pysty paljon kuvia ottamaan. Kuvattavat kohteet ovat sen verran etäällä.

Syksyn myötä on myös päivä lyhentynyt siinä määrin, että matkaan ei kannata enää lähteä klo 6 aikaan aamulla. Aurinko nousi tänäänkin vasta hieman klo 8.00 jälkeen. Pimeässä ei kannata paljon kuvia ottaa eikä liioin katsoa kaukoputkenkaan läpi. Syyskuu on ollut hyvää aikaa hienojen auringonnousujen ja ruskakuvien ottamiseen.

Viikonvaihde oli aurinkoinen ja käväisin lauantaiaamuna Ooviikin lintutornilla. Valtalajina oli joutsenet sekä laulu- että kyhmyjoutsenet. Seuraavana tuli sinisorsat, telkät ja muutama haapanakin oli vielä lahdella. Veden pinta oli varsin alhaalla sillä kaislikon edessä oli maata näkyvissä ainakin 20-30 levyinen kaistale. Siinä olisi ollut oivallinen paikka kahlaajille ruokailuun, mutta tässä vaiheessa vuotta suurin osa kahlaajista on jo kaukana etelässä.

Tornille saapuessani huomasin jotakin olevan metsän reunassa olevan koivun oksalla ja luulin sitä aluksi pöllöksi. Kiikareillä näin, että se olikin komea koiraspyy, joka seisoi oksalla komeasti pään töyhtö pörhöllä. Se tarkkaili tilanne tovin ennen kuin jatko sitten matkaansa.

Koiraspyy Ooviikin rantakoivussa