Zwillbrock Vreden Saksa (Osa II)

Tiedossa oli taas työmatka Hollantiin ja yöpyminen viihtyisässä maalaiskievarissa, joka on lähellä Zwillbrockin luonnonsuojelualuetta Saksan Vredenissä. Tiesin etukäteen, että aikaa ei välttämättä jäisi luontokohteissa käymiseen, mutta siitä huolimatta raahasin kameravälineistön ja kiikarit mukanani. Suomessa siirrettiin edellisenä viikonloppuna kelloa tunnin taaksepäin samoin kuin muualla Euroopassa, mikä tiesi hämärän tuloa tuntia aikaisemmin. Aurinko laskisi alueella jo klo 17 aikaan, joten paljonkaan auringonvaloa ei iltaan jäisi.

Torstai-ilta jäi vapaaksi ja olin hotellilla klo 16, josta lähdin heti matkaan vaatteiden vaihdon jälkeen. Päästyäni varsinaisen luonnonsuojelualueen reitin alkuun näin nopeasti sivusilmällä, kun haukka lähti lentoon polun läheisestä puusta. Lintu jäi kyllä määrittämättä ja jatkoin matkaani eteenpäin. Kun tulin ensimmäiselle tarkkailupiilolle, paikalla oli jonkinlainen puistojen kunnossapidon yksikkö ja kolme henkeä niitti rantakaislikkoa moottorikäyttöisillä raivaussahoilla. Siinä metelissä ei kuullut edes omaa ääntään saati sitten lintujen ääniä. Polulla liikkui paljon lenkkeilijöitä usein myös koira mukanaan. Polun viereisissä puissa ei juuri lintuja liikkunut. Ainoastaan kaksi hömötiaista liikuskeli etsien syötävää.

Aikaisemmelta viertailultani muistin, että reitin varrella oli useampia piilokojuja ja saavuinkin seuraavalle hetken kuljettuani. Ilta alkoi hämärtyä, joten kunnon kuvista ei kannattanut enää tällä retkellä haaveilla. Tämä torni oli korkeampi, katettu sivuilta ja sateelta suojasi katto. Tällaisia tarkkailupiiloja soisi näkevänsä myös Suomessa.

Katettu piilokoju

Piilokojussa oli kapeat aukot, joista pääsi tarkkailemaan ympäristöä

Kojusta avautuva näkymä

Nopea tarkistus edessä avautuvaan vesistöön ei näyttänyt tuottavan juuri mitään tuloksia. Hetkisen tilannetta seurailtuani huomasin, että hanhia oli palaamassa ruokailupaikoiltaan kohti luonnonpuistoa. Totesin aika nopeasti, että oli parasta lähteä takaisinpäin, jotta ehtisin käymään vielä viimeisessä piilokojussa ennen kuin pimeys laskeutuisi kokonaan.

Saapuessani viimeiselle kohteelle vedestä lähti liikkeelle lähimpänä olleet hanhet voimakkaiden äänten saattelemana. Viimeisestä kojusta aukesi pienelle vesialueelle hyvä näkyvyys ja sain kiikareilla määritetyksi suurimmaksi osaksi alueen lintulajit. Paikalla oli meillekin tuttuja lintuja kuten merimetso, lapasorsa, haapana, sinisorsa ja merihanhi. Myös neljä afrikanhanhea laskeutui veteen muiden hanhien joukkoon.

Aurinko tarjosi enää viimeisiä säteitään, kun taivalsin takaisin hotellille. Polun varrella kasvavien vanhojen lehtipuiden oksille oli tullut lepäämään runsaasti kyyhkyjä, jotka saivat kulkijan kunnolla säikähtämään, kun linnut lähtivät siipiään yhteen lyöden pakosalle.