Hiljenemään päin

Blogikirjoitukseni on ollut hieman hiljaisempaa viime aikoina. Syy ei ole ollut lintutapahtumien vähyydessä. Pikemminkin kyse on rehellisestä laiskuudesta. Kuvamateriaalia tulee niin runsaasti, että sitä ei ehdi purkaa ja toisaalta itsekritiikki kasvaa koko ajan. Blogiinsa ei malttaisi laittaa kuin parhaat kuvat ja itsestä alkaa tuntua, että mikään kuva ei ole riittävän hyvä. Rima on pidettävä edelleen korkealla, mutta muutama dokumentointitarkoitukseen soveltuva kuvakin sallittakoon. Muussa tapauksessa blogia on turha kirjoitella.

Päivittelen tähän viime viikonvaihteen linturetken tapahtumat, mutta pyrin kirjoittelemaan juttuja myös vanhemmista retkistä. Nyt sitten itse asiaan. Lähdin aamuvarhaisella liikkeelle, kun herätyskello soitti jo klo 03.00 ja matkaan pääsin klo 4.15. Ensimmäisenä kohteena oli Launaisten alue, jossa oli kuultu peltosirkun laulavan. Se puuttuu itseltäni tämän vuoden ekopinnoista ja toisaalta se olisi minulle myös elämänpinna. Matkan varrella lintuja kyllä kuului ja näkyi mm. kuovi, ruisrääkkä, satakieli, viitakerttunen, hemppo ja kivitasku, mutta se varsinainen kohde peltosirkku jäi kuulematta. Ajalin Launaisten rantatietä aivan joen rantaan asti, mutta sieltä oli sitten käännyttävä tyhjin käsin takaisin.

Seuraava kohde matkan varrella oli Teemuluodon lehto ja lintutorni. Lehdossa lauloivat satakieli ja lehtokerttu. Tornista käsin äänessä olivat punavarpunen, kaulushaikara, ruokokerttuset, taivaanvuohi ja käki. Muutama kahlaajakin oli paikalla eli punajalkaviklo ja 4 suokukkokoirasta. Suokukkokoiraathan jättävät pesintäpuuhat kokonaan naaraalle, kun soidinmenot on pidetty. Koiraat suuntaavat talvehtimisalueilleen naaraita ja nuoria lintuja aikaisemmin. Tornilta takaisin kävellessäni törmäsin sattumalta myös pikkutikkakoiraaseen.

Pikkutikkakoiras Teemuluodossa

Viimeinen kohde reissulla oli Yyterin lietteet. Aikaisemmista kerroista poiketen päätin kävellä lietteillä sen sijaan, että olisin mennyt uudelle tornille. Jo ensisilmäys lietteille osoitti sen, että lintuja ei juurikaan ollut. Lahdella runsain lintu oli telkkä ja kauempaa lintuja ei voinut tunnistaa lämpöväreilystä johtuen. Laulujoutsen uiskenteli lahdella kahden poikasen seurassa. Valkoposkihanhia oli rannalla kourallinen etsimässä syötävää. Ne päästivät minut sen verran lähelle, että kuvausmahdollisuutta ei voinut jättää käyttämättä.

Valkoposkihanhet lietteillä. Kuvasta näkyy kuin matalalla vesi on, kun paljasta maata on näkyvissä kauas eteenpäin

Kahlaajista runsaslukuisin oli meriharakka (14). Aluksi katsoin kauempaa, että rannalla oli kaksi tylliä, mutta päästessäni lähemmäs näkyi kaukoputkella selvästi lintujen keltainen silmärengas. Kyseessä olikin kaksi pikkutylliä. Yleinen huomio koko matkasta oli se, että linturintama on selvästi hiljenemässä. Suurin osa linnuista on pesintäpuuhissa ja pyrkivät siitä johtuen toimimaan hiljaisesti etteivät paljasta pesäänsä ja altista poikasiaan pedoille. Toisaalta aikaisimmat muuttajat kohti talvehtimisalueitaan eivät ole vielä lähteneet. Poikkeuksellisesti kotiin pääsin lähtemään jo hyvissä ajoin klo 10.00 tietämillä.

Pikkutyllejä mukavalla kuvausetäisyydellä