Hippiäinen

Ooviiki: 29.12.2012, etelä 4 m/s, -6 C, pilvistä

Perjantaina oli ollut suojasää, joten yöllä tullut pakkanen oli taikonut hienon kuuran lehtipuiden oksiin. Aamulla pakkasta oli reilu kymmenen astetta. Säätiedotteen mukaan aurinko näyttäytyy korkeintaan aamulla, mutta iltapäivällä pilvisyys lisääntyy.

Lähdin liikkeelle Preiviikin koulun pihasta ja saapuessani jalkapallokentän reunaan näin muutaman linnun häärivän puissa. Niillä näytti olevan pitkä pyrstö ja ne olivat suunnilleen tiaisen kokoisia. Pitkä pyrstö olisi voinut viitata pyrstötiaiseenkin. Päästyäni aivan Ooviikin lintutornille johtavien pitkospuiden alkupäähän tunnistin hippiäisen kimeän äänen. Kaksi hippiäistä hääri vain muutaman metrin päässä minusta mäntyjen oksilla. Linnut olivat kuvaamisen kannalta vastavalossa, joten päätin yrittää ohittaa ne ja päästä myötävaloon. Linnut näyttivät olevan varsin pelottomia, joten siirtyminen onnistui. Seurailin kameralla hippiäisten liikkeitä ja odottelin sopivaa tilaisuutta kuvan ottamiseen. Noin kahdestakymmenestä ottamastani kuvasta vain yksi oli sellainen, että se oli säilyttämisen arvoinen. Kuvauksen tohinassa paikalle ilmaantui myös yksi talitiainen ja yksi sinitiainen. Vähitellen hippiäiset siirtyivät syvemmälle metsään, enkä lähtenyt niitä seuraamaan vaan jatkoin matkaani kalarannan suuntaan.

Hippiäinen (Regulus regulus)

Mitään kuvattavaa ei näkynyt matkalla Preiviikin kalarantaan, joten päätin kääntyä takaisin. Kuulin ensin kaukaa raakkuvan äänen, joka pikku hiljaa läheni kunnes musta lintu lensi ylitseni. Kotiin tultuani tarkistin korpin kutsuäänen ja se oli aivan samanlainen kuin näkemälläni linnulla. Olen kuullut saman äänen myös Enäjärvellä, mutta en ole kuitenkaan nähnyt itse lintua. Olin itse epäileväinen, koska olen pitänyt korppia erämaiden asukkina, mutta lintuteosten mukaan se on palannut esim. rannikon kesämökkien läheisyyteen siihen kohdistuneen vainon vähettyä.

Puukiipijä

Enäjärvi: 23.12.2012, luode 4 m/s, -14 C, aurinkoista

Edellisellä Enäjärven reissulla olin nähnyt alueella käpytikan lisäksi myös puukiipijän, joten matkaan lähtiessäni elättelin toiveita, että näkisin tuon linnun vielä uudelleen ja saisin otetuksi siitä jopa muutaman kuvan. Pitkästä aikaa oli aurinkoinen päivä vaikkakin aurinko ei noussutkaan kovin korkealle.

Ajoin auton lähelle lintutornia ja kävelin pitkospuita pitkin samaan paikkaan, jossa olin nähnyt viimeksi käpytikan ja puukiipijän. Paikka oli kuitenkin hiljainen ja päätin jatkaa matkaa eteenpäin. Kuusen alla oli varsin tuoreita kävystä irrotettuja suomuja, joten joku eläin oli nauttinut kuusen siemensadosta.

Pysähtelin aika ajoin kuuntelemaan, mutta metsä tuntui aika hiljaiselta lukuun ottamatta pakkaslumen narinaa kenkien alla. Olin jo aikeissa kääntyä takaisin kunnes kuulin lintujen ääntä ja pian havaitsinkin sini- ja talitiaisia. Löin monopodin pitkospuiden viereiseen lumihankeen ja suuntasin kameran kohti liikettä. Tilanneta tarkkailtuani näin tiaisten joukossa myös nopealiikkeisen hippiäisen. Yritin saada linnusta kuvaa, mutta nopeasti liikkuva lintu pysytteli kuusien oksien katveessa eikä siitä saanut kuvaa otetuksi. Nostin katseeni kameran etsimestä ja samalla huomasin liikettä 5 metrin päässä itsestäni kuusen juurella. Puukiipijä ahersi aivan kuusen juurella ja etsi puun rungolta syötävää. Lintu pysytteli kuitenkin varjon puolella, joten aivan optimaalista kuvaa en siitä ehtinyt saamaan, kun tyydyttävän ja tunnistettavan kuitenkin.

Puukiipijä (Certhia familiaris)

Käpytikka

Enäjärvi (Lintutorni): 08.12.2012, luode 3 m/s, -3 C, pilvistä

Kävimme perheen kanssa joitakin viikkoja taaksepäin Enäjärvellä tarkoituksena vierailla lintutornilla. Lähdimme liikkeelle tarkkailulavalta ja seurasimme merkittyä lintureittiä eteenpäin. Aikamme talsittuamme alkoi muulta porukalta usko loppua. Sen vuoksi päätin tehdä uuden yrityksen ja mennä tarkistamaan, missä tuo lintutorni tarkalleen ottaen sijaitsee. Lähdin samasta lähtöpisteestä kuin aikaisemmallakin kerralla noin klo 10.00 aikaan. Metsä oli hiljainen yhtä sinitiaisparvea lukuun ottamatta. Kävelin lintutornille asti ja kapusin ylätasanteelle katsomaan kuinka pitkälle tornista näkyy järvelle. Torni on järvestä aika pitkällä, joten kaukoputki on varmaan muuttolintujen seuraamisessa välttämätön. Samalla oli alkanut satamaan kevyttä pakkaslunta.

Kuva Enäjärveen johtavan ojan ylittävältä sillalta

Olin ollut reissussa ja varsin pitkään ja takaisinkin piti vielä kävellä. Päätin silti jatkaa lintutornilta eteenpäin pitkospuita pitkin. Olin matkaa tehdessäni miettinyt, että en ollut kuullut tänä vuonna tuttua tikan koputusta. Ensin havaitsin puukiipijän, siis jo toisen vähän ajan sisään, joka kulki rungolta rungolle etsien syötävää. Metsikkö oli synkkä ja kaikki kuvat olivat tärähtäneitä. Seuraillessani puukiipijän touhuja kuulin naputusta läheisestä puusta. Etsin katseellani äänen aiheuttajaa ja löysin sen lopulta kelottuneen männyn latvasta. Yritin saada kuvaa tästä naputtelijasta ja vaihtelin paikkaani, jotta löytäisin vähän valoja ja reiän oksien lomasta kuvan ottamista varten.

Tikan niskassa oli punainen laikku ja sen perusteella kyseessä oli siis käpytikkakoiras. Kuva on sen verran tumma, että sitä on siitä vaikea erottaa.

Käpytikkakoiras (Dendrocopos major)

Preiviiki (Ooviiki ja kalasatama): 06.12.2012, itä 5 m/s, -5 C, pilvistä

Lähdin liikkeelle itsenäisyyspäivän aamuna auringon nousun aikoihin eli noin klo 9.30 tietämillä. Alkuperäinen tarkoitukseni oli mennä Preiviikin urheilukentän pururataa pitkin, mutta suunnitelma muuttui siten, että päädyin  Yyteriin lähtevän luontopolun alkupäähän. Viikinäisistä Preiviikiin pyöräillen matka-ajaksi tuli 25 minuuttia suuntaansa.

Lähdin kulkemaan pitkin luontopolkua eteenpäin ja aivan reitin alkupäässä kuului läheisistä puista lintujen ääniä. Kaksi hippiäistä liikkui ripeästi kuusesta kuuseen. Päivä oli pilvinen, joten auringon valoa ei ollet juuri nimeksikään. Sen vuoksi kaikista kuvistani tuli vain suttuisia töherryksiä. Vähitelleen hippiäiset siirtyivät syvemmälle metsään enkä tuntenut halua lähteä niitä pimeään metsään kuvaamaan. Jatkoin matkaani Ooviikin lintutornille ja matkalla tornille sinitiaiset etsivät toukkia ruoikossa. Muuta nähtävää ei sitten tornilla ollutkaan.

Palasin luontopolulle ja kävelin Preiviikin kalasatamaan. Matkalla tuli vastaan toinen tiaisparvi, joka oli syömässä koivun siemeniä. Satamassa vastassa ei ollut kuin tuuli ja muutama varis, jotka suuntasivat lentoaan läheisen saaren suuntaan. Päätin palata samoja jälkiä takaisin ja lähteä kotiinpäin. Autolla Preiviikin tietä ajettaessa ei huomaa loivia nousuja, joita reitti pitää sisällään. Kuvia ei siis juuri jäänyt plakkariin, mutta kunto kasvoi ja itselle jäi hyvä olo.

Koivunurvuille kyytiä

Tekun metsä: 02.12.2012, pohjoinen 3 m/s, -12 C, verrattain aurinkoista

Perjantain ja lauantain lumisateen jälkeen sunnuntaista tuli kaunis talvipäivä. Pakkanen oli mukavan kipakka, reilut -14 astetta. Aurinko paistoi ja tuulta oli pohjoisen suunnasta vain noin 2 m/s. Lähdin liikkeelle aamulla noin klo 10.00 aikaan ja siirryin pyörällä Tekun lenkkipolun maastoon. Metsä vaikutti hiljaiselta eikä kuvattavaa oikein tahtonut löytyä. Aivan lenkkipolun vieressä olevan lammen tuntumasta kuului koivusta viserrystä. Lähempi tarkastelu kiikareilla osoitti, että koivussa oli muutaman vihervarpusen parvi herkuttelemassa koivun urvuilla. Koivu oli pahasti suoraan vastavaloon eikä tullut mieleenikään lähteä lammen jäälle etsimään parempaa valon tulokulmaa. Ei auttanut muu kuin asettua mahdollisimman lähelle varpusten ruokailupaikkaa ja asettua aurinkoon katsottuna sivuttain. Otin nopealla sarjakuvauksella muutaman kuvan sarjoja eri herkkyyksillä lähtien 800:sta alaspäin.

Vihervarpunen (Carduelis spinus)

Lauantaina Tekun toinen lampi oli vielä paikoin auki, mutta sunnuntaina sekin oli jo saanut jääkannen suliin paikkoihin. Muutaman vesilinnun parvi kiersi lammen ilmassa useaan otteeseen ennen kuin totesi, että lampi oli jäätynyt eikä sille ollut enää asiaa.

Aivan tien vieressä kasvaa kelottunut puu, jonka oksalla harakka pörhisteli pakkasessa untuvapeitettään. Se päästi minut varsin lähelle ottamaan muutaman kuvan ennen kuin se lennähti tiehensä.

Harakka (Pica pica)

Pakkasin kameran laukkuun ja lähdin pyöräilemään kohti kotia. Pripolin parkkipaikan kohdalla huomioni kiinnittyi pienikokoiseen lintuun, jonka vatsapuoli on valkoinen. Se lensi aivan parkkipaikalla kasvavan männyn juureen ja olin sen verran lähellä, että tunnistin linnun puukiipijäksi. Kurvasin pyöräni aivan lähelle mäntyä ja katsoimme toisiamme silmästä silmään muutaman sekunnin ajan ennen kuin lintu lähti nousemaan männyn runkoa ylöspäin sitä samalla kiertäen. Kaivoin kovalla kiirrellä laukustani kameraa uudelleen esille, mutta siinä vaiheessa, kun kamera oli laukaisuvalmiina en nähnyt linnusta enää vilaustakaan. Ei muuta kuin kamera takaisin reppuun ja kotia kohti. Päivä olisi ollut hyvä vaikka mitään ei olisi saanut kuvattuakaan. Syksyn synkkyyden jälkeen lumista maisemaa ja lumen tuomaa valoa oli ehtinyt kaivata.