Käpytikka

Enäjärvi (Lintutorni): 08.12.2012, luode 3 m/s, -3 C, pilvistä

Kävimme perheen kanssa joitakin viikkoja taaksepäin Enäjärvellä tarkoituksena vierailla lintutornilla. Lähdimme liikkeelle tarkkailulavalta ja seurasimme merkittyä lintureittiä eteenpäin. Aikamme talsittuamme alkoi muulta porukalta usko loppua. Sen vuoksi päätin tehdä uuden yrityksen ja mennä tarkistamaan, missä tuo lintutorni tarkalleen ottaen sijaitsee. Lähdin samasta lähtöpisteestä kuin aikaisemmallakin kerralla noin klo 10.00 aikaan. Metsä oli hiljainen yhtä sinitiaisparvea lukuun ottamatta. Kävelin lintutornille asti ja kapusin ylätasanteelle katsomaan kuinka pitkälle tornista näkyy järvelle. Torni on järvestä aika pitkällä, joten kaukoputki on varmaan muuttolintujen seuraamisessa välttämätön. Samalla oli alkanut satamaan kevyttä pakkaslunta.

Kuva Enäjärveen johtavan ojan ylittävältä sillalta

Olin ollut reissussa ja varsin pitkään ja takaisinkin piti vielä kävellä. Päätin silti jatkaa lintutornilta eteenpäin pitkospuita pitkin. Olin matkaa tehdessäni miettinyt, että en ollut kuullut tänä vuonna tuttua tikan koputusta. Ensin havaitsin puukiipijän, siis jo toisen vähän ajan sisään, joka kulki rungolta rungolle etsien syötävää. Metsikkö oli synkkä ja kaikki kuvat olivat tärähtäneitä. Seuraillessani puukiipijän touhuja kuulin naputusta läheisestä puusta. Etsin katseellani äänen aiheuttajaa ja löysin sen lopulta kelottuneen männyn latvasta. Yritin saada kuvaa tästä naputtelijasta ja vaihtelin paikkaani, jotta löytäisin vähän valoja ja reiän oksien lomasta kuvan ottamista varten.

Tikan niskassa oli punainen laikku ja sen perusteella kyseessä oli siis käpytikkakoiras. Kuva on sen verran tumma, että sitä on siitä vaikea erottaa.

Käpytikkakoiras (Dendrocopos major)

Preiviiki (Ooviiki ja kalasatama): 06.12.2012, itä 5 m/s, -5 C, pilvistä

Lähdin liikkeelle itsenäisyyspäivän aamuna auringon nousun aikoihin eli noin klo 9.30 tietämillä. Alkuperäinen tarkoitukseni oli mennä Preiviikin urheilukentän pururataa pitkin, mutta suunnitelma muuttui siten, että päädyin  Yyteriin lähtevän luontopolun alkupäähän. Viikinäisistä Preiviikiin pyöräillen matka-ajaksi tuli 25 minuuttia suuntaansa.

Lähdin kulkemaan pitkin luontopolkua eteenpäin ja aivan reitin alkupäässä kuului läheisistä puista lintujen ääniä. Kaksi hippiäistä liikkui ripeästi kuusesta kuuseen. Päivä oli pilvinen, joten auringon valoa ei ollet juuri nimeksikään. Sen vuoksi kaikista kuvistani tuli vain suttuisia töherryksiä. Vähitelleen hippiäiset siirtyivät syvemmälle metsään enkä tuntenut halua lähteä niitä pimeään metsään kuvaamaan. Jatkoin matkaani Ooviikin lintutornille ja matkalla tornille sinitiaiset etsivät toukkia ruoikossa. Muuta nähtävää ei sitten tornilla ollutkaan.

Palasin luontopolulle ja kävelin Preiviikin kalasatamaan. Matkalla tuli vastaan toinen tiaisparvi, joka oli syömässä koivun siemeniä. Satamassa vastassa ei ollut kuin tuuli ja muutama varis, jotka suuntasivat lentoaan läheisen saaren suuntaan. Päätin palata samoja jälkiä takaisin ja lähteä kotiinpäin. Autolla Preiviikin tietä ajettaessa ei huomaa loivia nousuja, joita reitti pitää sisällään. Kuvia ei siis juuri jäänyt plakkariin, mutta kunto kasvoi ja itselle jäi hyvä olo.