sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Koivunurvuille kyytiä

Tekun metsä: 02.12.2012, pohjoinen 3 m/s, -12 C, verrattain aurinkoista


Perjantain ja lauantain lumisateen jälkeen sunnuntaista tuli kaunis talvipäivä. Pakkanen oli mukavan kipakka, reilut -14 astetta. Aurinko paistoi ja tuulta oli pohjoisen suunnasta vain noin 2 m/s. Lähdin liikkeelle aamulla noin klo 10.00 aikaan ja siirryin pyörällä Tekun lenkkipolun maastoon. Metsä vaikutti hiljaiselta eikä kuvattavaa oikein tahtonut löytyä. Aivan lenkkipolun vieressä olevan lammen tuntumasta kuului koivusta viserrystä. Lähempi tarkastelu kiikareilla osoitti, että koivussa oli muutaman vihervarpusen parvi herkuttelemassa koivun urvuilla. Koivu oli pahasti suoraan vastavaloon eikä tullut mieleenikään lähteä lammen jäälle etsimään parempaa valon tulokulmaa. Ei auttanut muu kuin asettua mahdollisimman lähelle varpusten ruokailupaikkaa ja asettua aurinkoon katsottuna sivuttain. Otin nopealla sarjakuvauksella muutaman kuvan sarjoja eri herkkyyksillä lähtien 800:sta alaspäin.

Vihervarpunen (Carduelis spinus)

Lauantaina Tekun toinen lampi oli vielä paikoin auki, mutta sunnuntaina sekin oli jo saanut jääkannen suliin paikkoihin. Muutaman vesilinnun parvi kiersi lammen ilmassa useaan otteeseen ennen kuin totesi, että lampi oli jäätynyt eikä sille ollut enää asiaa.

Aivan tien vieressä kasvaa kelottunut puu, jonka oksalla harakka pörhisteli pakkasessa untuvapeitettään. Se päästi minut varsin lähelle ottamaan muutaman kuvan ennen kuin se lennähti tiehensä.

Harakka (Pica pica)

Pakkasin kameran laukkuun ja lähdin pyöräilemään kohti kotia. Pripolin parkkipaikan kohdalla huomioni kiinnittyi pienikokoiseen lintuun, jonka vatsapuoli on valkoinen. Se lensi aivan parkkipaikalla kasvavan männyn juureen ja olin sen verran lähellä, että tunnistin linnun puukiipijäksi. Kurvasin pyöräni aivan lähelle mäntyä ja katsoimme toisiamme silmästä silmään muutaman sekunnin ajan ennen kuin lintu lähti nousemaan männyn runkoa ylöspäin sitä samalla kiertäen. Kaivoin kovalla kiirrellä laukustani kameraa uudelleen esille, mutta siinä vaiheessa, kun kamera oli laukaisuvalmiina en nähnyt linnusta enää vilaustakaan. Ei muuta kuin kamera takaisin reppuun ja kotia kohti. Päivä olisi ollut hyvä vaikka mitään ei olisi saanut kuvattuakaan. Syksyn synkkyyden jälkeen lumista maisemaa ja lumen tuomaa valoa oli ehtinyt kaivata.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti