Pikkukäpylintu

Kaarluoto, 09.02.2013, koillinen 4 m/s, -4 C, pilvistä ja paikoin lumisadetta

Aamulla hakiessani lehteä postilaatikolta, taivaalta satoi kevyttä puuterilunta. Päivästä oli luvattu pilvistä ja paikoin sataisi lunta. Valoa ei siis olisi kovinkaan paljon saatavissa kuvaamista varten. Pääsin lähtemään matkaan hieman ennen klo 09.00 ja lyhyen ajomatkan jälkeen olin taas tutulla Kaarluodon parkkipaikalla. Päivän säätietojen merkitsemisen jälkeen pidin lyhyen tuumaustauon, mihin suuntaan olisin tänään lähdössä. Vaihtoehtoina olivat tuttu retkireittipolku kohti Yyteriä tai sama reitti toiseen suuntaan kohti Ooviikiä. Kolmas vaihtoehto olisi suunnistaa meren jäälle viiksitimaleita etsimään. Päätin yrittää kahden asian yhdistämistä eli rantaa pitkin Yyteriä kohti johtavalle reitille ja polkua pitkin takaisin. Kävelin moottorikelkan tekemää uraa pitkin kohti venevalkamaa. Jäällä näytti olevan vettä ja mieleeni hiipi epäilys jään kestävyydestä. Turhan kierroksen jälkeen palasin siis takaisin Yyteriin johtavalle polku-uralle.

Ensimmäiseksi tarkistin aukean, jonka keskellä kasvavassa kelopuussa olen tavannut yleensä tikan naputtelemassa käpyä. Tällä kertaa ketään ei ollut paikalla. Seuraavaksi siirryin toisen tikan reviirille. Alueella näytti liikkuvan tiaisparvi ja jäin ensin laskemaan niiden lukumääriä. Paksun ja vankkaoksaisen männyn juurelle saavuttuani kuulun tutun naputuksen oksistosta. Käpytikka oli siis paikalla ja hiljaa mielessäni heitin hänelle tervehdyksen ja jatkoin matkaani hänen toimiaan turhia häiritsemättä. Jatkoin polkua pidemmälle kuin aikaisemmilla kierroksillani ja saavuin ojan yli johtavalle sillalle. Jatkoin matkaani Etelärantaan johtavalle reitille ja saavuin metsäautotielle ja sen varrella näin hippiäisen ja muutaman sinitiaisen. Päätin tässä vaiheessa kääntyä takaisin tulosuuntaan.

Aivan ojan liepeillä kuului punatulkkujen puhalluksia ja siirryin ojan vieressä olevillä pienille maakumpareille odottelemaan, josko linnut tulisivat kuvausetäisyydelle. Seisoskelin paikallani ja kiikaroin ojan toisella puolella olevia kuusia. Näin kuusikossa hippiäiseltä vaikuttavan linnun, mutta lintu liikkui sen verran oksiston katveessa, että en voinut olla siitä varma. Myös orava juoksi maassa ja suuntasi kulkunsa kohti kuusia. Orava olisi myös mukava kuvauskohde, jos se vain näyttäytyisi. Kuusen latvaan lennähti lintu ja otin nostin kiikarit silmilleni. Vaikka lajituntemukseni ei vielä olekaan kovin hyvä ei ristiin menevästä nokasta voinut erehtyä. Kysessä ei ollut yksinäinen käpylintu vaan paikalle oli lennähtänyt kokonainen parvi pikkukäpylintuja (Loxia curvirostra). Ihailin linnun taitoa irrottaa käpy taidokkaasti oksasta ja lentää sen jälkeen kuusen oksalle syömään sen siemeniä. Etäisyyttä itseni ja lintujen välillä oli noin 50 metriä ja valoa oli aika niukasti. Siitä huolimatta annoin kameran laulaa aina kun sain linnun tarkennuspisteen keskelle. Kuvia taisi tulla yhteensä 300, mutta niistä taisi valikoitua pidettäviksi vain noin 20 kuvaa ja mukaan mahtui myös muutama kuva punatulkkuparista, joka liikuskeli samoissa puissa. Kuvaus päättyi siihen, kun polulla kulkenut sauvakävelijä pelästytti parven tiehensä. Kaarluoto oli taas tarjonnut mukavasti yllätyksiä tähänkin kuvausmatkaan.

Pikkukäpylinnut (Loxia curvirostra) syömässä kuusien käpysatoa