Lintutarkkailua Käppärän hautausmaalla ja Pyy Kaarluodossa ja

Käppärän hautausmaa, 03.02.2013, etelä 2 m/s, -3 C, pilvistä

Käppärän hautausmaalla kasvaa monia eri puulajeja, joista useimmat ovat iältään myös vanhoja. Tietenkään mitään lahopuita ei hautausmaan puistomaisessa miljöössä kasva, mutta havu- ja lehtipuita on sen verran, että ne houkuttelevat siivekkäitä puoleensa. Kiikarit kaulassa ja kamera olalla liikustelevana en ehkä tuntenut kuuluvani joukkoon, mutta tuskin lintujen tarkkailu ketään häiritsikään.

Kaiken kaikkiaan yhdeksän eri lintulajia tuli havaittua kierroksen aikana. Hauska yksityiskohta oli yhteensä 14 variksen näkeminen samaan aikaan kahdessa vierekkäisessä koivussa. Siinä alkoi jo käydä tila latvuksessa ahtaaksi.

Yhdessä tuijassa oli vihervarpunen syömässä siemeniä ja pääsin tarkkailemaan linnun touhuja melko läheltä. Samassa puussa vieraili myös sini- ja talitiainen, mutta se ei varpusen ruokailua häirinnyt. Linnut pysyttelivät tiiviisti oksiston kätköissä ja tulivat vain harvoin kameran ulottuville.

Vihervarpunen syömässä siemeniä tuijasta (Carduelis spinus)

  

Preiviiki Kaarluoto, 03.02.2013, etelä 2 m/s, -7 C, aurinkoista

Käväisin jo lauantaina Leveäkarin maastossa, mutta mitään mainittavaa kuvattavaa ei reissulta löytynyt. Jostakin syystä näyttää siltä, että jos ilma on kirkas ja aurinkoinen niin kuvattavat karttelevat kuvaajaa. Sunnuntaiaamu oli melko aurinkoinen ja lähdin Preiviikin Kaarluotoon. Ajattelin tehdä tutun kävelyreissun Preiviiki-Yyteri retkireittiä pitkin. Toinen mahdollisuus olisi ollut lähteä etsimään viiksitimaleita ruovikkoon.

Viime reissulta tiesin muutaman paikan, joissa olin löytänyt äänen perusteella käpytikan ruokailemassa. Paikalla ei ollut nyt tikkaa, mutta tien poikki pyrähti lintu matalalla lentäen. Arvelin sen olleen pyyn ja lähtiessäni sen perään metsään näin siitä sen verran, että se riitti vahvistamaan oletukseni. Samalla kertaa huomasin kuusen oksalla jotakin muutakin. Korvatöyhtöt paljastivat oravan, joka muuten oli aivan liikkumattomana ja silmät naulittuina minuun. Hapuilin käsilläni kameraa, mutta orava ei jäänyt sitä odottamaan vaan pötki matkoihinsa. Jäin hetkeksi paikalleni ja kuulin linnun lentävän aivan viereiseen kuuseen. Linnun ääni oli tutun kuuloinen, mutta en saanut päähäni mistä linnusta oli kyse. Seuraavassa hetkessä lintu lennähti aivan lähellä olevan kuusen oksalle. Lintu oli sen verran lähellä, että lajista ei voinut enää erehtyä - Pyy.

Aikaisemmin en ole onnistunut saamaan kyseistä lintua kuvaksi. Nyt siihen olisi tarjolla tuhannen taalan paikka. Kamerani törrötti jo valmiiksi pystyssä monopodin päässä, joten paljon ylimääräisi liikkeitä ei tarvinnut tehdä. Tarkensin lintuun ja painoin laukaisinta. Sen verran harvakseltaan sulkijan ääni kuului, että tiesin valoa olevan aivan nimellisesti. Ei kuvasta mitään kansikuvaa luontolehteen tullut, mutta ihan kelpo otos kuitenkin.

Pyy kuusen oksalla (Bonasa bonasia)

Jatkoin kävelyäni ja saavuin toiselle paikalle, jossa olin aikaisemmin tavannut toisen käpytikan. Jäin kuuntelemaan ja käpytikan äänet kuuluivat jostakin kauempaa. Jostakin kuului myös punatulkun huilumainen puhallus ja muidenkin lintujen ääniä kuului sopivasti. Tähän paikkaan voisi jäädä hetkeksi tarkkailemaan tilannetta. Kävelin pienen metsäkaistaleen poikki hakkuuaukean reunalle ja samalla kuulin rääkäisyjä. Närhi ei totisesti ole siunattu kauniilla lauluäänellä. Palasin takaisin tielle ja lähden ääniä kohti. Liikkeellä oli yhden linnun sijasta kaksi. Närhet liikkuivat puusta puuhun pysytellen oksien katveessa. Kuvausetäisyydelle nämä linnut eivät minua päästäneet, joten jouduin seuraamaan niiden etääntymistä. Olin jo lähdössä pois, kun kuusikon tutut korkeaääniset piipitykset tiesivät ehkä hippiäisten näkemistä. Nämä pienet linnut olivat ylhäällä kuusissa ja niitä näki ainoastaan vilaukselta, joten en laittanut merkintää "havikseen". Sen sijaan käpytikka oli löytänyt sopivan kävyn ja hakkasi sitä männyssä. Lintu oli sen verran pahasti oksien takana, että kameran etsimeen ei kannattanut vilkaista. Käpytikan lähdettyä hakemaan uutta käpyä, lähdin itsekin paluumatkalle. Aikaisemmin tutulta paikalta hakemani käpytikka löytyi nyt samasta kelopuusta kuin aikaisemmallakin kerralla. Räpsin tästä naaraspuolisesta tikasta muutaman kuvan ennen kuin palasin takaisin autolle.

Käpytikka (Dendrocopos major)