Zwillbrocker Venn

Olin viikon työmatkalla Hollannissa ja matkan aikana yövyin Saksan ja Hollannin rajan tuntumassa olevassa Kloppendiek-hotellissa. Aivan kävelymatkan päässä hotellista sijaitsee luonnonsuojelualue Zwillbrocker Venn. Alue on kuuluisa ns. Flamingosaaresta, jossa pesii Euroopan pohjoisin Flamingoyhdyskunta. Luonnonsuojelualueen keskellä on pieni järvi, jota kiertää 5,8 kilometriä pitkä retkeilyreitti.

Työpäivät venyivät pitkiksi, joten hotellille saapuessani oli jo pimeää. Torstaina päivä päättyi jo klo 16.30, joten päätin lähteä tarkistamaan tienoon. Mukaan tuli Sony Nex-5:n lisäksi 55-210 mm objektiivi. Mukaan piti tulla myös pieni kiikari, mutta matkalla huomasin, että se oli jäänyt hotellille. Saavuin ensimmäiseksi piilokojulle, jossa oli aukot järven suuntaan. Järvellä uiskenteli runsaasti vesilintuja, mutta ne olivat sen verran kaukana, että ilman kiikareita oli mahdotonta tehdä varmoja tunnistuksia. Pienillä pinnan yläpuolelle ulottuvilla kivillä seisoi mustia lintuja, jotka vahvistuivat otettujen kuvien perusteella merimetsoiksi (Phalacrocorax carbo). Valtaosa muista vesilinnuista oli haapanoita (Anas penelope). Muutama merihanhikin (Anser anser) uiskenteli merimetsojen vieressä.

Viikon aikana oli satanut jokaisena päivänä, joten maa oli pehmeä ja paikoin mutainen. Kuljeskelin pyhäkengät jalassa ja pitkä villakangastakki päällä - ei mikään retkivarustus siis. Yritin väistellä pehmeimmät paikat eitteivät jalkani olisi jo märkinä alkumatkasta. Paikoin tuuli navakasti, mutta lämpötila oli noin +10 asteen tietämillä, joten ilma ei onneksi ollut kovin kylmä.

Saavuin pellon reunaan, jossa ojan vieressä kasvoi pajukkoa. Pajukossa oli aukko, josta pääsi aivan ojan viereen. Sieltä avautui näkymä pellolle, jossa laidunsi joukko hanhia. Kuvailin merihanhia ja näin joukossa myös valkoposkihanhea muistuttavan hanhen. Tietokoneella paljastui kuvista myös jotakin muutakin. Kahta hanhea en löytänyt lintukirjastani ollenkaan. Mietin ensin niiden olevan sulkimassa olevia hanhia tai sitten poikasia, joiden väri ei ollut vielä vaihtunut. Suomen ja Euroopan linnut -kirjasta löytyi kuitenkin vastaus kysymykseeni. Kyseessä oli afrikanhanhi (Alopochen aegyptiacus). Wikipediassa oli maininta, että tarhakarkulaiset ovat muodostaneet vakituisen pesimäkannan ainakin Hollantiin ja Englantiin. Linnun aikaisempi nimi on ollut niilinhanhi. Egyptiin viittaa myös linnun latinankielinen nimikin.

Merihanhia (Anser anser) ja afrikanhanhia (Alopochen aegyptiacus)
saksalaisella pellolla

Aurinko alkoi nopeasti laskea ja ilma alkoi hämärtymään. Olin tainnut haukata liian ison palan. 5,8 kilometrin mittainen reitti taisi olla liian pitkä. Kenkäni alkoivat ja ikävästi kalvaa jalkapohjiani. Kuvaamiseen ei valoa enää ollut riittävästi, joten päätin silti tarkkailla ympärilleni. Mustarastaita oli matkan varrella useita ja ne lähtivät vikkelästi säksättäen karkuun minut nähdessään. Kyyhkyjä oli myös runsaasti ja ne lähtivät liikkeelle vasta viime hetkellä, mikä sai pimeässä kulkevan taivaltajan säpsähtämään. Olin matkalla nähnyt myös haukan lähtevän liikkeelle. Lyhyeen videonpätkään tallentui haukan lento ja ääni. Äänen perusteella arvelin haukan olleen hiirihaukka.

Pääsin kuin pääsinkin takaisin hotellille. Paikkana Zwillbrocker Venn olisi parhaimmillaan keväällä, kun lintuja olisi paljon liikkeellä ja samoin valoa riittävästi hyviin kuviin. Jos myöhemmin tarjoutuu mahdollisuus päästä alueelle uudelleen pitää matkaan ottaa 100-400 mm objektiivi ja kiikarit. Nyt yhteys kotiin, tuhti ateria saksalaiseen tapaan ja nukkumaan!