Hömötiainen ja outo valoilmiö Herrainpäivillä

Herrainpäivät: 12.01.2013, itä 1 m/s, -10 C, pilvinen

Aurinko oli jo noussut, kun kurvasin klo 10 aikaan Kesätielle autoni kanssa. Päivästä oli luvattu pilvistä, mutta aurinko näytti ainakin vielä olevan esillä. Valmistellessani mukaan otettavia tavaroita huomasin, että kameran vastavalosuoja oli jäänyt kotiin. Kamerasta oli siis pidettävä erityistä huolta ettei linssi osu mihinkään. Meri oli saanut ohuen jääpeitteen, mutta aivan rannan tuntumassa oli vielä sula paikka ja siinä uiskenteli viisi isokoskeloa. Jossakin kaukana kopautteli myös tikka puuta vasten. Lähdin kävelemään pitkin luontopolkua eteenpäin ja poikkesin välillä aivan rantaan katsomaan näkyisikö jossakin olevan sulapaikkoja ja siellä mahdollisesti lintuja. Matalalla paistava aurinko loi kellertävän valaistuksen lumeen. Samalla huomioni kiinnittyi sateenkaaren näköiseen valoilmiöön taivaalla.

Auringon tuottama valoilmiö taivaalla Porin Herrainpäivillä

Jatkaessani rantaa pitkin eteenpäin huomasin, että auringon toisellakin puolella oli aivan samanlainen kaari. Nämä muodostivat puoliympyrän auringon ympärille vaikka kaari peittyikin osin pilvien taakse.

Aikani kuvattuani tätä valoilmiötä päätin jatkaa matkaani polulla eteenpäin. Pysähdyin muutaman kymmeneen askelen jälkeen aina kuulostelemaan ja tarkkailemaan ympäristöä. Huomasin, että metsässä selvästi liikkui jokin, kun näin oksan heilahtavan. Vähän aikaa kiikareilla etsittyäni näin kuusen oksalla oravan. Orava meni puussa ylemmäs ja hetken kuluttua saman kuusen alla oli kolme mustapäistä lintua, jotka olivat hömötiaisia. Lähdin askel askeleelta lähestymään lintuja yrittämättä päästää ääntäkään, mikä oli haastavaa narisevan lumen vuoksi. Nostettuani kiikarit silmilleni huomasin myös toisen linnun, joka paljastui töyhtötiaiseksi. Jatkoin hiljalleen etenemistä ja töyhtötiainen päätti siirtyä muualle, mutta hömötiaiset jatkoivat tepasteluaan kuusen juurella. Lopulta pääsin lähimmästä linnusta ainoastaan metrin päähän. Sain rauhassa ottaa linnuista kuvia niiden keskittyessä kärkkymään oravalta putoavia tähteitä siementen toivossa.

Hömötiainen (Parus montanus)

Kauempaa katsottuna luulin kaikkien kolmen linnun olevan hömötiaisia, mutta yksi olikin kuusitainen, jolla oli lajille ominainen valkoinen läikkä niskassa.

Paluumatkalla kakkostielle käväisin myös levon lintutornilla ja söin samalla evääni. Mitään mainitsemisen arvoista ei tornissa eikä sen ympäristössä näyttänyt olevan, joten päätin jatkaa matkaani aivan Kalloon asti, kun olin jo tullut näin pitkälle. Käväisin aallonmurtajan päässä ja näin siellä yhden isokoskelon, joka oli sen verran lähellä, että tunnistus oli mahdollista. Sulan veden rajalla olevat viisi lintua jäivät tunnistamatta varmuudella. Kävin vielä kallon kallioilla ja siellä näkyivät sulapaikoissa olevat linnut paremmin. Päätin olla laskematta lintuja, koska otin niistä kuvia myöhempää tunnistusta ja laskentaa varten. Ainakin telkkiä ja isokoskeloita tuohon sekalaiseen joukkoon kuului.

Kameraan liittyvä epäonneni jatkui, kun huomasin, että kaikki kallossa ottamani kuvat olivat aivan valkoisia. Pelkäsin jo muistikortin tai kameran hajonneen, kunnes huomasin, että jostakin syystä ohjelman valitsin oli kääntynyt manuaaliin. Kuvat olivat siis valottuneet kaikki valkoisiksi - se siis siitä laskennasta.