Lintuvuosi 2013 ja katseita tulevaan

Vuoden vaihtumisen juhlintaa

Vuosi 2013 on takanapäin ja se oli itselleni ensimmäinen vuosi jolloin todella paneuduin lintuharrastukseen. En voi ehkä vielä tituleetara itseäni harrastajaksi enemmänkin harrastelijaksi. Harrastukseen liittyvästä välineistöistä tuli hankittua sekä kaukoputki että uudet kiikarit. Liityin myös PLY:n jäseneksi. Porin kaupunginkirjastosta tuli lainattua linnuista kertovia cd:tä, ääniä sisältäviä levyjä, lintujen esittely DVD:tä. Lintujen tunnistamisesta, käyttäytymisestä ja muutosta kertovia kirjoja tuli luettua useita. Täytyy myöntää, että näin vanhempana lintujen tuntomerkit eivät enää jää päähän yhtä helposti kuin nuorempana.

Lähes jokaisessa lintuoppaassa lukee, että lintuharrastus on helpointa aloittaa talvella, kun lintujen lajimäärä on muuta aikaa paljon vähäisempi. Lähdin siis liikkeelle aivan oppikirjamaisesti. Talven ehkä mukavin havainto oli Kaarluodossa tapaamani valkoselkätikka ja samaisen paikan venevalkaman viiksitimalit.

Vuosi oli sikälikin opettelua, että en oikein tuntenut paikkoja joista lintuja voisi helpoiten löytää. Tiiran havaintosivut toimivat tässä oivallisena apuna, kun muiden tekemien havaintojen ja havaintopaikkojen perusteella tiesi, missä muut harrastajat liikkuivat. Vuoden aikana tuli käytyä lähes kaikilla Porista löytyvillä lintutorneilla ja lintupaikoilla. Myös oman lähialueen lammet ja Raumankorven alue tuli koluttua usein läpi. Lähilammikoilla saattoi seurata kyhmyjoutsenten pesintää ja poikasten kasvua vaikka poikasten kohtalo jäi hieman arvoitukseksi eli pääsivätkö ne muuttamaan vai joutuivatko ne paikalla liikkuneen ketun suuhun. Lähilammikoiden ympäristön havainnoista mainittakoon palokärki, pikkutikka, mustakurkku-uikku, pilkkasiipi, harmaahaikara ja alli.

Kesäloman aikana linturetket jäivät vähäisemmälle ja vietin enemmän aikaa perheen kanssa ja piha-askareita tehden.

Syksyllä suuntasin usein Porin Yyterin lietteille aamuvarhaisella ja hienoa oli syksyllä nähdä muuttavia kahlaajia lepäilemässä ja tankkaamassa pitkää muuttoa varten. Kerran pääsin kulkemaan lieterannan läpi vanhemman pitkään harrastaneen lintuharrastajan kanssa ja ei voinut muuta kuin ihailla tunnistustaitoa, joka oli useamman vuosikymmenen aikana jäänyt plakkariin. Linnut tarjoavat sikäli haastetta, että sulkimisen takia linnut näyttävät eri näköisiltä keväällä ja syksyllä. Toisaalta nuoret linnut ovat joko oman näköisiään tai sitten ne muistuttavat naaraita. Myös linnun laulu-, kutsu- ja varoitusäänet ovat vielä ihan oma lajinsa. Harrastuksessa riittää opettelemista vuosiksi eteenpäin.

PLY:n järjestämään talviralliin otettiin myös osaa 3 henkisellä joukkueella ja sijoituksena oli 9. sija kun joukkueita oli mukana yhteensä 12. Paras joukkue sai kerättyä yhteensä 59 lajia. Mukava oli myös nähdä samalla samettipääkertun, joka oli edelleen rallin aikana Reposaaren Lontoon tyrnipensaassa.

Tulevan lintukauden tavoitteena on entisestään parantaa tunnistustaitoani. Viime vuonna hankittu peräkärry polkupyörään kannustaa käyttämään pyörää retkillä enemmän auton sijaan. Voisin osallistua ekopinnakisaan ilman suurempia tavoitteita asettamatta. Havaintoja tulee jos on tullakseen mukavan luonnossa liikkumisen ohella. Olen jo hieman loppuvuodesta kulkenut pyörällä reittejä, joilla en ole aikaisemmin liikkunut. Tavoitteena on kartoittaa potentiaalisia retkikohteita tulevaa vuotta silmällä pitäen. Toisaalta kohteet näyttäytyvät ihan toisenlaisina talvella kuin muina vuodenaikoina. Toivon mukaan tulossa on taas mukava lintuvuosi ja saan samalla kasvatettua 136 lintulajin määrää ainakin muutamalla lajilla.