maanantai 6. tammikuuta 2014

Mukava valopilkku talven harmauteen

Lähdin pyörälenkille tarkoituksenani ehtiä Kirjuriluotoon ja mahdollisesti Hanhiluotoon asti. Lenkille lähtö oli kuitenkin sen verran myöhään, että pimeys laskeutui ennen kuin pääsin edes Kirjuriin asti. Lisäksi taivaalta tuli pientä tihkusadetta ja ehdin jo manaamaan koko matkaan lähtöäni. Retkeni ei sittenkään ollut turha nimittäin Pori Energian parkkipaikan kohdalla tien varren puissa näkyi liikettä. Hämärää iltataivasta vasten katsottuna oli vaikea erottaa lintujen tuntomerkkejä. Siirryin tien toiselle puolelle aivan sen puun alle, jossa linnut olivat, mutta vieläkin oli vaikea tehdä lopullista tunnistusta. Vasta kun parvi pyrähti maahan ajotien pientareelle niin saatoin varmasti sanoa, että kyseessä oli vihervarpunen. Olenkin jo ehtinyt ihmettelemään, että missä tämä laji on ollut, kun viime vuonna näin kyseistä lintua Raumankorven pururadallakin. Mieltäni lämmittävä havointo siis.

Auringon laskuaika oli noin klo 15.30 aikaan, joten päätin lähteä jo kotimatkalle. Kotimatkalla havahduin entisen UTU-talon pihalta kuuluvaan naputteluääneen. Laskevasta hämärästä piittaamatta ajattelin, että käpytikan nyt ainakin vielä näkee, jos pääsee oikein lähelle ja tosiaan tikkahan siellä naputteli. Parkkipaikalta kuului myös muutaman muun pikkulinnun äänet ja päätin katsoa josko näkisin vielä mitä lintuja parkkipaikan matalissa koristepuissa olisi ja yksittäinen talitiainen siellä oli. Aivan kuin kohtalon ohjaamana näin, että talon antennissa oli jotakin sinne kuulumatonta. Kiikarit silmille ja nopeasti katsottuna lintu siellä oli ja potretti sopi haukan tuntomerkkeihin.

Sitten nopeasti purkamaan pyörän peräkärrystä kuvauskalustoa, kolmijalkaa ja kaukoputkea. Laitoin kameran jalustaan, koska valoa oli jäljellä enää vain nimeksi asti. Sain nopeasti ammuttua muutaman kuvan ennen kuin lintu lähti voimakkaasti siipiään iskien pois. Ajattelin, että siinä oli sitten tämän päivä pulkassa ja kasasin tavarat jo takaisin peräkärryyn. Nopeasti vielä vilkaisin paikkaan, jossa lintu oli ollut ja kas sinne se oli taas ilmestynyt. Taas tavarat ulos kärrystä ja uusia kuvia ottamaan. Lintu lähti kuitenkin taas pois vähän sen jälkeen, kun olin saanut vain muutaman ruudun otetuksi. Nyt jo tiesin odottaa, että ehkä lintu palaisi vielä takaisin ja vaihdoin kamerajalustaan kaukoputken. Lintu tuli takaisin ja pääsin lintua katsomaan varsin läheltä ja samalla kirjoittelin ylös linnun tuntomerkkejä omaan havaintovihkooni siltä varalta, että yhtään tunnistusta auttavaa kuvaan en olisi saanut tallennetuksi. Linnun tarkkailua ei kannattanut jatkaa hämärässä sen enempää, joten päätin lähteä kotimatkalle muutamaa ekopinnaan rikkaampana.

Dokumenttikuva ampuhaukasta seisomassa tv-antennissa tarkkailemassa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti