Linturetki Euraan

Sunnuntaipäivän pääretkikohteena oli Euran ympäristö. Aamu ei lähtenyt osaltani parhaalla mahdollisella tavalla liikkeelle. Migreeni antoi ensioireitaan jo aamulla heti herättyäni. Nopea lääkkeen otto auttoi kuitenkin niin, että matkaan pääsin lähtemään. Klo 10.00 noudin kyytiin kaksi muuta lintumiestä. Yhdessä ihailtiin, kun kuu loisti hienosti pakkasaamuna siniseltä taivaalta. Pakkasta oli 18 astetta ja itätuulta oli vain 1 m/s.

Matkassa oli PLY:n tammikisassa mukana oleva, joten Hanhiluodosta haettiin ensimmäinen lisäpiste plakkariin piekanan muodossa. Ensimmäiseksi varsinaiseksi pysähdyspaikaksi oli valittu Harjavallan sairaalan läheinen luonnonsuojelualue, josta oli tehty tänä vuonna tehty valkoselkätikasta havaintoja. Luontopolulta kuuluikin lupaavasti tikan ääni, mutta metsässä rämpiminen ei tuottanut muuta tulosta kuin yhden käpytikan. Lopulta Harjavallasta lähdettiin kohti Euraa vain kaksi käpytikkahavaintoa rikkaampana.

Euran läpi kulkevia siltoja käytiin katsastamassa useaan otteeseen koskikaroja etsien. Ensimmäisellä havaintopaikalla ei nähty muuta kuin sinisorsaparvi, joka rääpätti kovaäänisesti savuavalla joella.

Sinisorsia kylmissä oloissa joen rannalla

Pakkassäässä savuava Eurajoki

Parhaiten koskikarat löytyivät kuitenkin Myllysillan kupeesta. Valitettavasti itselläni pysähtymispaikka tarjosi ikävän yllätyksen, kun migreeni pukkasi uudelleen päälle. Ei muuta kuin nopeasti uutta lääkettä ottamaan. Kuohuva koski hienossa talvisessa miljöössä tarjosi niin makeita kuvausmahdollisuuksia, että niitä ei voinut missata migreenistä huolimatta. Tallentelin muistikortille myös pätkiä liikkuvaa kuvaa. Lisäksi jalustalla sai otetuksi pitkällä valotusajalla kuvia, joissa veden sai näyttämään samettisen pehmeältä.

Eurajoen kuohuja myllysillalta kuvattuna

Näistä luonnonkauniista maisemista siirryimmekin sitten jäteasemalle. Etsinnän kohteena oli isolokki, jonka löytäminen valtavasta lokki- ja naakkaparvesta olikin haastava tehtävä. Kaatopaikan ympärillä olevassa metsikössä oli myös mukavasti petolintuja tarkkailuasemissa - kaikkiaan kuusi merikotkaa. Välillä kanahaukka nostatti valtavasti metelöivän lintujoukon ilmaan. Myös korppeja oli runsaasti puiden latvoissa. Isolokki jäi kuitenkin tällä kertaa näkemättä ja etsijöiden varpaatkin taisivat olla seisoskelusta johtuen sen verran tunnottomat, että oli parasta jatkaa matkaa.

Naakkoja ja lokkeja valvana metelöivänä parvena kanahaukan hätistelemänä

Aloittelevalle lintuharrastajalle kertyy eliksiä vielä varsin helposti. Sain lisätä turkin- ja uuttukyyhkyn omaan listaani. Myös tammikisaan pisteitä keränneelle tuli mukavasti pisteitä varsinkin, kun paluumatkalla löytyivät vielä hiirihaukka ja peukaloinen. Itselleni pisteitä tärkeämpiä oli kuitenkin retkeily hienossa ja aurinkoisessa talvisäässä ja mukavassa retkiseurassa.