Tuuli puhalteli lounaasta 6 m/s, lämpöä oli +4 astetta ja taivas oli pilvinen, mutta sateen uhkaa ei näyttänyt olevan. Tavarat mukaan peräkärryyn ja sen jälkeen keula kohti tavoitetta. Matkaan meni aikaa yhteensä 1,5 tuntia. Olin luvannut olla kotona klo 11 mennessä, joten paika päällä jäi tunti aikaa lintujen tarkkailuun. Päätin ensimmäiseksi nauttia Pahamäentien varrella olevassa laavussa kahvit termospullosta ja eväsleivät. Kävellessäni laavulle näin ensimmäisen koskikaran. Matkan päätavoite oli siis saavutettu! Metsän linnut päästelivät kutsuääniään samalla, kun minä nautin lämpimästä kahvista ja leivistä.
Kävelin kamerani kanssa aivan joen vartta ja kuulin joen toiselta puolelta linnun laulua. Ääni muistutti paikoin kitisevää saranaa, eikä muistanut aikaisemmin kuulleeni mitään vastaavaa. Tähyilin kiikareilla jokipenkan puita, jotta näkisin linnun. Tiesin laulajan olevan varsin lähellä, koska ääni kuului sen verran selvästi. Lopulta laskin kiikareitani alemmas ja huomasin, että laulaja olikin ollut koskikara, joka oli aivan rannassa lähellä veden pintaa laulamassa. Paikalla oli myös toinen kara joka kävi välillä kurkkaamassa veden pinnan alle luultavasti syötävää etsien. Jäin itse harmittelemaan, että en saanut taltioitua laulavaa lintua videolle tai ääniraidalle.
Paluumatka tuntui luonnollisesti rankemmalta kuin menomatka, mutta onneksi voimakkaasti puuskaisesti puhaltava tuuli haittasi menoa vasta aivan loppumatkasta. Retki oli pituudestaan huolimatta onnistunut.
 |
| Koskikara |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti