Lietteiltä alaspäin

Olin saanut taas matkaseuraa lintureissulle, jonka ensimmäinen etappi oli Lietteiden uusi lintutorni. Päivä alkoi pienessä pakkasessa mittarin näyttäessä -1 astetta ja tuulen puhaltaessa luonaasta 4 m/s, päivä oli poutainen ja selkeä. Maaviikin pelloilla oli ainakin viisi peuraa syömässä ja töyhtöhyypät ojentelivat yön jäljiltä kohmettuneita jäseniään.

Vaikka tuuli puhalsikin lounaasta tuntui se silti varsin kylmältä, kun kaksi lintujen tarkkailijaa seisoskeli paikallaan Lietteiden lintutornissa. Itse sain ekopinnan jo räkättirastaiden muodossa, joita oli liikkeellä joitakin kymmeniä. Myös västäräkki kirjautui hienosti ekopinnoihin. Lietteiltä siirryttiin Halssiin ja rannan tuntumasta yhytettiin yhteensä 8 nokikanaa. Halssista siirryimme Teemuluodon lintutorniin, jossa tavattiin mm. ekopinnalistan kärkikaksikko. Tornissa oli sen verran miehitystä ja lintujen liikehdintä oli sen verran vähäistä, että päätimme käydä Fleiviikissä. Kumpikaan ei ollut aikaisemmin kyseisessä paikassa käynyt. Fleiviikissä pääsee aivan rannan tuntumaan, mutta luultavasti eläinten jätöksien ja aitausten perusteella alueella laiduntaa karjaa tai muita eläimiä. Saappaanvarsien riittävyyttä testattiin, kun kuljimme aivan joen rantaan. Joella uiskenteli mm. uiveloita ja muutama niittykirvinenkin lensi ohitsemme. Kevään ensimmäinen taivaanvuohi tuli myös kummallekin ekopinnaksi.

Fleiviikissä ylitse lentäviä merihanhia

Laajavuoren luontopolulla

Olin työmatkalla Jyväskylässä ja majoituspaikkanani oli Laajavuoren hotelli. Aivan hotellin vieressä sijaitsee Laajavuoren hiihtokeskus, jossa on laskittelurinteiden lisäksi myös luontopolku, jota päätin lähteä iltasella kiertämään. Ilma oli poutainen ja selkeä ja lämpöä oli 3 astetta. Laskittelurinne oli vielä auki vaikka lunta ei Jyväskylässäkään enää juuri ollutkaan. Matkaan lähdin vasta kello 17.35 työpäiväni jälkeen, joten kovin pitkään ei valoisaa aikaa enää ollut.

Luontopolku kiersi koko Laajavuoren ympäri, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Alue oli kyllä hienosti pyritti säilyttämään mahdollisimman luonnontilaisena ja reitti oli hyvin merkitty melkein loppuun asti.

Laajavuoren luontopolku kiertää koko Laajavuoren mäen

Linnustollisesti reissu ei mitään reimujuhlaa tarjonnut. Puissa oli merkkejä, että tikkoja metsissä kyllä oli, mutta yhtään ei tällä kertaa näyttäytynyt. Hippiäisen ääniä kyllä kuului ja yksi mustarasta oli innostunut laulamaan, mutta juuri muita havaintoja ei sitten ollutkaan. Reitti oli paikoin petollisen liukas, kun polulla ollut lumi oli tamppautunut kovaksi ja sen jälkeen jäätynyt. Parempaa pitoa oli haettava usein polun vierestä.

Polku oli vaarallisen liukas

Kapustarinta Toukarilta

Sunnuntaina satoi melkein koko päivän, mutta sateen tauottua aurinkokin ilmestyi näkyville. Päätin vielä lähteä Toukarin lintutornilla katsomaan löytäisinkö kapustarinnan ruokailemasta pelloilta. Pelloilla oli runsaasti hanhia, joista metsähanhia oli valtaosa ja muutama meri- ja tundrahanhikin oli joukossa. Lisäksi yksi ekopinna tuli myös 4 valkoposkihanhen muodossa. Nämä hanhet näyttivät kääpiösarjalaisilta suuremman metsähanhen rinnalla. Töyhtöhyyppien joukossa oli ne etsimäni kapustarinnat, joita oli kaikkiaan 7 kappaletta.

Paluumatkalla tuli yllättäen vielä yksi ekopinna lisää, kun alueella talvehtinut piekana lensi ylitseni muutaman naakan seuraamana hyvin matalalla lentäen. Toukarin kierros oli kaikkiaan kolmen pinnan kierros. Kevyt reissu ei kuitenkaan ollut, kun sateen pehmentämät hiekkatiet olivat muuttuneet liejuisiksi ja polkupyörän renkaat suorastaan liimautuivat tiehen kiinni.

Muutontarkkailua Loukkeennokalla

Perinteiseen tapaan reissuun piti lähteä taas aamuhämärissä klo 06.04 lämpömittarin näyttäessä 0 astetta ja tuulen puhaltaessa lounaasta 4 m/s. Muuttoa piti siis lähteä tarkkailemaan Kuuminaisten Loukkeennokalle. Matka alkoi mukavasti, kun Pietniemelle oli saapunut kottaraisia ja yksi lauloi iloisesti haavan oksalla. Siitä tuli mukavasti heti alkumatkaan ensimmäinen ekopinna. Toinen iloinen yllätys tuli kuin tarjottimella, kun teeri lensi ylitseni Niementien alkupäässä Kuuminaisissa kadoten hakkuuaukean yli lennettyään näköpiiristä.

Itse muuton seuranta ei sitten tarjonnutkaan samanlaisia yllätyksiä kuin alkumatka. Haahkoja oli jo runsaasti paikallisena ja muuttavista runsaslukuisin oli merimetso. Tarkkailua jatkoin noin puoleen päivään asti minkä jälkeen luovutin. Tuuli puhalteli samaan tapaan kuin edelliselläkin Loukkeennokan reissulla, joten tuulelta suojainen paikka oli hyvä löytää. Paluumatkalla pysähdyin vielä puomin kohdille ja hyvä oli että pysähdyin. Neljä pilkkasiipeä sain havaituksi lahdelta, mikä tarkoitti taas uutta ekopinnaa.

Pysähdyin ennen kotiinpaluuta vielä Kaarluodossa ja sieltä tuli plakkariin kaikkiaan neljä ekopinnaa: haapana, harmaahaikara, jouhisorsa ja tavi.

Hiljainen Meri-Porin reissu

Tein kevyen Meri-Porin retken luodetuulen puhaltaessa 4 m/s ja pakkasen ollessa -1 astetta. Käväisin reissuni aikana sekä Enäjärven lavalla että Leveäkarin lintutornilla. Enäjärvi oli suurimmalta osin vielä jäässä, mutta sen verran lavan edessä oli kuitenkin sulaa, että laulujoutsenpariskunta mahtui siinä uiskentelemaan. Avovettä oli sen verran vähän, että kovin kauaksi ei tämä pariskunta minusta päässyt uimaan.

Joutsenpariskunta ruokailemassa ja lepäilemässä Enäjärven lavan edessä.

Leveäkari oli yhtä hiljainen kuin Enäjärvenkin suunta. Ainoa mainittava havainto oli 5 merikotkaa, jotka kaikki mahtuivat samaan valokuvaan. Itse kuvaa en viitsinyt sitten edes julkaista koska sen verran kaukaa se tuli otetuksi.

Tundrahanhi ekopinnaksi ja elämänpinnaksi

Heräsin lauantaiaamuna jo "normaalisti" kukonlaulun aikaan, mutta päätin kuitenkin pian, että siirrän linturetkeni vasta sunnuntaille. Aamulla satoikin sitten kevyesti lunta, joka kuitenkin suli pois melkein yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Säätiedotus piti paikkansa ja aurinko tuli esiin noin klo 11 aikaan. Tiiran tietojen perusteella Preiviikin pelloilla oli havaittu yksi tundrahanhi joutsenten ja metsähanhien joukossa. Päätin lähteä sitä etsimään ja samalla ajattelin käväistä Kaarluodon lintutornilla vaikka tiesin katselun tornista haasteeksi kovan tuulen takia.

Matkaan lähdin klo 12 aikaan ja päivä oli poutainen ja selkeä (0/8). Käännyin Hankimaan tienhaarasta kohti Paarnooria ja vähän matkan päässä piti pysähtyä laskemaan töyhtöhyypät pellolta ja niitä oli kiikareilla laskettuna yhteensä 26. Matkaani piristivät vielä punatulkkukoiras ja naaras, jotka lensivät tien yli edestäni kadoten hakkuaukealle. Saavuttuani Kaarluodon parkkipaikalle ja purkiessani tavaroita näin noin 10 metrin päästä puukiipijän nousevan puun runkoa ylöspäin ja samalla kuului pyrstötiaisten tirskahtelevat yhteysäänet. Jäin hetkeksi ihailemaan näitä kauniita ja vilkkaita palleroita ja onnistuin saamaan kovalla yrittämisellä yhden kelvollisen ja suhteellisen tarkankin lajikuvan.

Vanha pyrstötiainen Kaarluodossa (Aegithalos caudatus) 

Samalla reissulla jouduin taistelemaan jalustani kanssa, kun jalan kiinnitys oli päässyt löystymään ja kiinnityksen sisältä varisi maahan pieniä muoviosia. Etsimisen jälkeen löysin kaikki puuttuvat osat ja sen jälkeen kamppailin vielä pitkään saadakseni palaset kohdalleen. Onnistuin saamaan jalustan vielä ehkäksi ja samalla manasin hankintaani - köyhän ei kannata ostaa halpaa.

Tornissa oli tuulista kuten arvelinkin. Puolisukeltajia saattoi olla muitakin lajeja kuin sinisorsat, mutta tuulen ja vastavalon takia ei tunnistamisesta tullut mitään. Lahdella uiskenteli telkkiä, isokoskeloita, lokkeja, joutsenia ja yksi merikotkakin saapui paikalle.

Paarnoorintiellä oli talon pihassa ruokinta ja sieltä yhytin vuoden ensimmäisen koiraspeipon. Lisäksi lähettyvillä oli kaikkiaan neljä kauniin mustaa mustarastasta ja yksi käpytikka, jotka lähtivät pakosalle minut nähtyään.

Varsinaiseen pääkohteeseeni saavuin noin puoli kolmen aikaan. Menin aivan samoille paikoille kuin viime sunnuntaina. Paikalla oli lisäkseni myös toinen lintumies, joka vastasi hämmentyneenä tervehdykseeni, kun pyyhälsin pyörälläni hänen ohitseen. Katselin pitkään pellolla olevia hanhia kunnes ilokseni löysin linnun joka oli valkoisella otsakilvellä varustettu. Päätin laukaista kameranikin siihen suuntaan vaikka etäisyyttä lintuihin oli liikaa. Tundrahanhi oli minulle sekä elämänpinna että ekopinna, joten reissu ei kylmästä säästä ja tuulesta huolimatta ollut turha.

Kotona aloin epäillä hieman lajitunnistustani ottamani kuvan perusteella. Lintu voisi olla myös ns. tundrametsähanhi. Linnun vatsassa ei nimittäin ollut ollenkaan tundrahanhelle tyypillistä poikittaisjuovitusta. Päätinkin varmistaa asian kokeneelta lintuharrastajalta. Saamani vastaus vahvisti linnun kuitenkin toisen kalenterivuoden tundrahanheksi. Linnun otsakilpi ei ollut vielä täysin kehittynyt ja ilmeisesti nuorella linnulla ei vielä ollut lajille tyypillistä juovitusta. Sain siis pitää molemmat pinnani!

Muutonseurantaa ja metsähanhia

Kaksi ekolintumiestä lähti aamuvarhaisella kohti Kuuminaisten Loukkeennokkaa: nuori ja kokeneempi ja vanha ja kokemattomampi. Allekirjoittanut oli tuo jälkimmäinen. Pyörillä lähdettiin kohti määränpäätä klo 16.15 kotipihastani ja tarkoituksena oli yrittää kuunnella samalla myös pöllöjä. Jo aamulla tuuli puhalteli 6 m/s lounaasta ja puuskissa vieläkin enemmän. Kuulohavaintoja ei sitten matkan varrelta saatu eikä kukaan vastannut atrappiinkaan.

Huomasimme pian, että tuulen puolelta havaintojen tekeminen oli vaikeaa koska tuuli heilutti kaukoputkea ja toisaalta lounastuulesta huolimatta staijaajat meinasivat väkisin jäätyä hyvästä vaatetuksesta huolimatta. Lopulta siirryimme niemen suojaisammalle puolelle katajapuskien taakse. Se tuntui lähes juhlalta tuuleen verrattuna, joka puhalsi jo 10 m/s sekunnissa ja puuskissa 17 m/s.

Vanha tp kalalokki liitelee vastatuulessa

Päivän hieman valjettua alkoi lintulajimääräkin kasvaa. Kaukana Säpin majakkasaaren suunnalla näkyi selvästi mustalintuihin viittaavaa liikehdintää, mutta etäisyyden takia varmaan tunnistusta oli mahdotonta tehdä. Sekä laulu- että kyhmyjoutsenia muutti ohittaen niemennokan tai lentäen kauempana merellä rantaviivaa seuraten. Muista muuttavista linnuista mainittakoon: kiuru, töyhtöhyyppä, haahka, merimetso, tukkakoskelo, tukkasotka, sepelhanhi  ja pulmunen. Paikallisina lintuina havaittiin joutsenia, telkkiä, uiveloita (2), isokoskeloita, harmaa-, meri- ja kalalokkeja sekä merihanhia (2). Alueella kierteli myös vähintään 5 merikotkaa. Monesta havainnosta on kiittäminen retkikaveriani, joka tarkkana havainnoijana huomasi useasti linnut paljon ennen kuin minä ja toisaalta saattoi käydä myös niin, että en edes saanut jotakin lintua kaukoputkelleni. Molemmille kertyi kuitenkin iso joukko ekopinnoja. Alla listattuna Kuuminaisten reissulla tavatut lajit:

1. räkättirastas
2. uivelo
3. laulujoutsen
4. kyhmyjoutsen
5. kalalokki
6. merilokki
7. harmaalokki
8. metsähanhi
9. tukkakoskelo
10. tukkasotka
11. merimetso
12. merikotka
13. töyhtötiainen
14. sinitiainen
15. talitiainen
16. puukiipijä
17. telkkä
18. isokoskelo
19. haahka
20. merihanhi
21. töyhtöhyyppä
22. viherpeippo
23. kiuru
24. pulmunen
25. sepelkyyhky

Ooviikissa pysähdyttiin kahvitauolla ja lintutornista näki, että lahti oli vielä jäässä, joten lintuja ei oikein nähtäväksi. Tuuri kävi sisällään, kun tornin yli lensi yksi uuttukyyhky ja siitäkin napsahti molemmille yksi ekopinna lisää.

Viimeinen kohde oli Preiviikin pellot, joilla oli ruokailemassa metsähanhia ja laulujoutsenia. Pienen etsimisen jälkeen löytyi myös paikka, jossa oltiin tuulelta suojassa ja aurinkokin paistoi sopivasta suunnasta lintujen katseluun. Kaikki pellon linnut moneen kertaan haravoituamme löysimme myös alueella olleen lyhytnokkahanhen ja parven pelästyessä ja noustessa ilmaan asia sai vielä lisävahvistusta. Pelloilta löytyi myös runsaasti töyhtöhyyppiä ja lisää keväistä tuulahdusta toi myös kiurun laulu. Myös muutama sepelkyyhky oli pysähtynyt pellolle tankkaamaan. Kotimatkalla, kun olimme jo menossa pitkin Päivärinteen tietä lensi pellon ylitse palokärki, joka puuttui itseltäni ekopinnalistalta.

Laulujoutsenia siirtymässä pellolla toiseen paikkaan

Jokin pelästytti koko hanhiparven hetkeksi liikkeelle, mutta parvi rauhoittui kohta ja palasi ruokailemaan

Reissulle kertyi ajallisesti mittaa reilut 12 tuntia ja kilometrejäkin tuli molemmille yli 50!

Pulmusia ja aikaisia muuttajia

Tiirasta on saanut lukea pitkin viikkoa varhaisista muuttohavainnoista. Ajaessani kohti kotia Iisalmesta jopa radiouutiset raportoivat ennätysaikaisesta lintumuutosta. Havaintoja oli tehty jo mm. sepelkyyhkyistä, kiuruista ja töyhtöhyypistä. Porin Toukarilla oli jopa havaittu yksi kapustarinta.

Lähdin lauantaiaamuna totuttuun tapaani liikkeelle jo ennen auringon nousua noin klo 6.30. Säätiedote lupaili, että päivällä pilvipeite saattaa rakoilla ja jopa aurinko näyttäytyisi päivän aikana. Aamulla oli kuitenkin pilvistä (8/8) mutta poutaa ja tuuli oli kaakossa (3 m/s). Otin suunnan kohti Yyteriä ja yrityksenä olisi taas löytää teeriä, jotka vielä puuttuvat ekopinnoista. Enäjärven lintutornin kohdalla kuulin jälleen miten mustarastas lauleli hienosti huilumaisia säveliään.

Käännyin Haventojärville johtavalle metsätielle ja tarkoituksena oli katsoa Yyterin hakkuulta josko siellä näkyisi teeriä. Matkalla sattui ikävä haaveri, kun jokin puukappale tarttui pyöräni eturenkaaseen niin, että se hajotti muovisen etulokasuojan. Itse en onneksi äkkipysäyksen johdosta sentään kaatunut. Yrityksistä huolimatta teeriä ei tällä kertaa näkynyt eikä lintuja muutenkaan tuntunut olevan juuri liikkeellä. Ainoastaan hömötiainen näyttäytyi.

Seuraavana kohteena oli Yyterin lietteet. Avoveden reunalta oli nähtävissä mm. merikotka ja muitakin vesilintuja uiskenteli vedessä, mutta niiden tunnistamista hankaloitti aallokko. Laulujoutsenet oli helposti löydettävissä ja lentoon lähteneet isokoskelot. Myös alueella ollut pulmusparvi oli edelleen paikalla. Viimeksi lietteillä ollessani kuulin vain linnun äänen sen lentäessä lintutornin ylitse. Nyt lintuja oli mukava katsoa läheltä kaukoputken kera.

Pulmusparvi Yyterin lietteiltä

Viimeisenä kohteena jo kotimatkan varrella oli Teemuluodon lintutorni. Alue oli hiljainen ainoastaan 17 varista ja muutama kyhmyjoutsen oli paikalla. Kyhmyjoutsen puuttui omalta ekopinnalistaltani, joten se oli ihan mukava lisä. Retkieväät tuli nautittua samalla kun haravoin ympäristöä kiikareilla.

Kyläsaaren pelloilta löysin ilokseni kaksi töyhtöhyyppää, joten reissusta oli tuomisena kaksi ekopinnaa.

Kaksi töyhtöhyyppää Kyläsaaren pelloilla