Petolintuja

Yleensä lähden linturetkelle varhain aamulla jo ennen auringon nousua, mutta sunnuntaina 19.04 lähdin liikkeelle poikkeuksellisesti vasta klo 10 aikaan. Saapuessani Yyterin lietteiden vanhalle lavalle lämpömittari näytti +7 astetta ja tuulta oli 7 m/s luoteesta. Lintumuuton kannalta ei mikään otollinen sää. Seuraani liittyi kaksi muuta lintujen tarkkailijaa ja huomasin, että minun ei tarvinnut edes mennä isommalle lintutornille, kun lähes kaikki alueen lajit oli nähtävissä jo lavalta käsin. Päiväpetolinnuista mainittakoon yksi varpushaukka ja lähes varmasti piekanaksi tunnistettu lintu. Kahlaajista paikalle oli tyllien ja punakuirien lisäksi saapunut myös yksi suosirri ja muutama punajalkaviklo. Mukava oli myös seurata taivaanvuohien ruokailua rantaniityllä. Uusina ekopinnoina sain heinätavin, varpushaukan, suosirrin ja lapasorsan.

Klo 13 tietämissä oli Enäjärven lintutornilla. Alueen runsaslukuisin laji oli tukkasotka. Aivan lintutornin ylemmän lavan alapuolelta lensi peto ruovikon yli kadoten rantalepikkoon. Linnusta näkyi ainoastaan selkä, joka oli tumman ruskea, mutta mitään värityksiä linnusta en ehtinyt havaitsemaan. Sen vuoksi laji jäi tunnistamatta. Ekopinnat täydentyivät punasotkan muodossa, joita oli tornista laskettuna ainakin 11 paikallista.

Leveäkarin tornilla tein lyhyen pysähdyksen klo 14 aikaan ja laskin alueella olevat linnut, mutta uusia ekopinnalajeja ei kuitenkaan tullut. Kiinnostavin yksityiskohta oli vanha merikotka joka tuli korpin löytämälle haaskalle. Lintu kaartoi sen verran "läheltä" tornia, että sain siitä muutaman kuvankin otettua.

Vanha merikotka, jolle tyypillinen valkoinen pyrstö näkyy hyvin kuvassa

Viimeinen kohde oli Kaarluodon torni Paarnoorissa. Sen verran alkoi jo huikoa, että viimeistään täällä piti syödä eväät. Navakka tuuli sopi torniin sen verran hyvin, että oli täysi työ yrittää katsoa kaukoputken läpi ja samalla tunnistaa Preiviikinlahdella kelluvia lintuja. Hienoin hetki oli kun ruskosuohaukkanaaras ohitti tornin ja siitä sai muutaman ruudun napattua ennen kuin lintu häipyi pohjoista kohden. Toinen mukava ekopinna oli metsäviklo, jonka äänen kuulin ensin ja lopulta myös näin linnun lentävän tornin sivulta kadoten metsään.

Ruskosuohaukkanaaras

Olisiko normaalia myöhäisempi ajankohta syynä siihen, että myös petolintuja tuli nähtyä tavallista enemmän. Yleensä aamutuimaan petoja harvoin tulee nähtyä tai sitten en vain ole niitä havainnut.

Pohjantikka elämänpinnaksi

Viikonloppuna oli tiedossa tuulen kääntyminen etelään ja lauantain piti olla aurinkoinen ja lämmin. Sunnuntaille olikin sitten tulossa sadetta ja navakampaa tuulta. Jouduin hieman käymään kotona neuvonpitoa, että sain lintureissuni sovitettua lauantaille sunnuntain sijaan. Matkaan lähdin aamusella hieman ennen kuutta eli hyvissa ajoin ennen auringon nousua. Päivä oli kuitenkin jo alkanut sarastaa, joten aivan säkkipimeää ei enää ollut. Kirkas yö teki kuitenkin sen, että aamulla lämpötila ei ollut paljonkaan nollan yläpuolella.

4 km pyöräiltyäni huomasin, että jotakin puuttui - puhelin. Olin tullut jo niin pitkälle, että en jaksanut enää kääntyä takaisin. Tänä älypuhelinten aikakautena tunsin itseni jotenkin alastomaksi. Ensimmäinen kohteeni oli Yyterin lietteet, josta oli Satakunnan kansassa julkaistu juuri artikkeli. Artikkelissa esiteltiin uusi lintutorni ja aluetta yleisemminkin. Paikalle tullessani huomasin sen heti uusina kyltteinä ennen pitkospuiden alkua. Ensimmäinen ekopinna tuli, kun kuulin laulurastaan iloisesti lauleskelemassa kuusen kätköissä.

Tornilla oli tuttuja lintumiehiä, joten sain myös viestin kulkemaan kotiin puuttuneesta puhelimesta. Lintulajeja kertyi tornista mukavasti: meriharakka, punakuiri, luhtakana, kaulushaikara, kuikka, silkkiuikku, haapana, mustalintu, pilkkasiipi ja jouhisorsa. Torniin tuli lintumies, joka tiesi kertoa Enääjärvellä nähdyn pohjantikan olevan edelleen paikalla. Sinne siis siirryttiin seuraavaksi. Itse ehdin pyörällä ensin tornille johtavan polun varteen ja sieltähän tikka löytyikin varsin helposti. Lintu tuntui kuitenkin aina olevan puun väärällä puolella tai sitten varjossa. Muutama otos linnusta tuli kuitenkin saatua.

Pohjantikka Enäjärven tornille johtavien pitkospuiden varrelta

Toinen hykerryttävä havainto oli seurata puukiipijän pesärakennuspuuhia. Aivan pitkospuiden vieressä oli lahonnut puu, jonka latvaosa oli katkennut. Puun rungossa oli pieni reikä, johon lintu kuljetti risuja. Oli hauska seurata tätä sinnikästä pientä lintua, kun se yritti sovittaa pieneen reikään risua, joka ei sinne tahtonut mahtua. Monen yrityksen jälkeen lintu sai sen kuitenkin ujutettua reikään ja lähti hakemaan seuraavaa.

Puukiipijä sovittamassa risua pesäkolonsa suuaukosta sisään

Lintu äityi poseeraamaan myös puunrungon valoisalla puolella

Linturetkellä Saksassa

Tiedossani oli viikon työmatka Hollannissa ja reissun aikana yöpyisin kolmena yönä aivan Saksan ja Hollannin rajalla sijaitsevassa idyllisessä maalaishotellissa. Kävelymatkan päässä hotellilta sijaitsee Zwillbrocken Vennin alue, joka on maailman pohjoisin flamingojen pesimäalue. Valitettavasti työkiireiden johdosta pääsin alueelle katsastamaan linnustoa ainoastaan yhtenä päivänä eli keskiviikkona 25.03.2015 ja tietenkin silloin satoi.

Ensinnäkin pahoittelut ottamieni kuvien surkeasta laadusta. Illan hämärtyminen ja vesisade eivät parantaneet mahdollisuuksia kunnon ruutujen ottoon. Mukaani matkalle olin raahannut koko kuvaus- sekä lintutarkkailukaluston: kiikarit, kamerat, kolmijalan ja kaukoputken. Ensimmäiselle piilokojulle tullessani kokosin kolmijalan ja kaukoputken paikoilleen ja haravoin kojusta käsin aluetta. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi ulosteen valkoiseksi värjäämiin puihin. Merimetsot olivat asettuneet jo tekemiinsä pesiin.

Merimetsoja pesillään, joita ei viime käyntikerrallani ollut.

Pääjoukko harmaahaikaroista taitaa olla vasta matkalla kotisuomeen, mutta Hollannin läpi ajaessani näin useiden yksilöiden lentävän paikasta toiseen. Lentävän linnun on helppo tunnistaa mutkalla olevasta kaulasta.

Harmaahaikara

Aivan kuten toinen lintumies totesi, petolintuihin törmää Keski-Euroopassa huomattavasti helpommin kuin pohjolassa. Ensimmäisen linnun näin istuksimassa puussa jo ajaessani hotellille maanantaina. Toinen yksilö seisoi katkenneen puun nokassa pälyillen ympärilleen.

Hiirihaukka tarkkailemassa saalistusmahdollisuuksia

En ole aikaisemmin nähnyt pikku-uikkua Suomessa, mutta täällä niitä tuli nähtyä kaikkiaan kolme kappaletta. Linnun tunnistusta helpottaa vaalea laikku nokan tyvessä ja se, että siltä puuttuu musta-kurkku- ja silkkiuikulle tyypilliset koristukset päästä. Nämä kaksi yksilöä uiskentelivat vesialueen poikki hyvin nävissä. Kolmas yksilö sen sijaan piilotteli visusti aivan rantakasvillisuuden tuntumassa.

Pikku-uikkupari

 Aidatulla niityllä oli muutama suurempi lätäkkö ja niiden laitamilta havaitsin käyskentelemässä merihanhien lisäksi pari afrikanhanhea. Linnulla on suomessa tavattavia lintuja huomattavasti värikkäämpi höyhenpeite.

Afrikanhanhia kaksi kappalein niityn vesilammikoilla

 Suurin kiinnostuksen kohteeni tällä matkalla oli löytää alueella pesivä albatrossiyhdiskunta. Täytyy sanoa, että oli aika mukava kokemus katsella kaukoputken läpi näitä kauniin värisiä lintuja. Alue, jossa linnut olisivat ei paljon eroa Preiviikinlahden rantaruovikoista, mutta tuskin näitä lintuja omilla leveysasteillamme ikinä nähdään ainakaan pesimässä.

Flamingoyhdyskunta, joka pesii myös alueella

Anas-suvun lintuja on Suomessakin tullut nähtyä runsain mitoin, mutta tätä lajia en ole vielä Suomessa itse päässyt näkemään. Harmaasorsapariskunta uiskenteli aivan toisen tarkkailukojun edestä ja pääsin ikuistamaan kummankin sukupuolen edustajan muistikortilleni. Toivottavasti tämä laji tulee tämän vuoden ekopinnalistalle myös kotimaassa.

Harmaasorsanaaras

Harmaasorsakoiras

Jäin ihmettelemään hotellilta aamuisin lähtiessäni, mikä lintujoukko pitää niin suurta metakkaa, että ääni kantautuu aina hotellin parkkipaikalle asti. Kun pääsin toiselle tarkkailukojulle, josta näki myös flamingot selvisi syy meteliin. Flamingojen lisäksi alueella oli aivan valtaista naurulokkien kolonia. Uskallan väittää, että lintujen pääluku liikkui tuhansissa. Aina kun jokin säikytti parven, täyttyi ilma tuhansien lintujen äänistä.

Tuhatpäinen naurulokkiyhdyskunta