Mitä ihmettä! Kahden eliksen päivä ja tarkoitus oli mennä tekemään talvisia polttopuita. Joskus lintutorneilla ja -retkillä saa käydä pitkäänkin ennen kuin näkee lajin, jota ei ole aikaisemmin koskaan nähnyt. Ensimmäinen elämänpinna tuli koko perheelle, kun lähdimme hieman klo 9 jälkeen ajamaan kohti Merikarviaa, jossa oli aikomus tehdä puutöitä tulevien talvien lämmitystä varten. Tiesin luotojen alueella Länsitien varrella nähdyn kattohaikaran, joka on ollut alueella jo useita päiviä. Juuri kun mainitsin asiasta ääneen näin linnun seisovan lyhtypylvään päällä. Vaimon keskittyminen taisi mennä siihen, että perheen auto pysyi tiellä, mutta joka tapauksessa kaikki ehtivät nähdä vilauksen tästä isosta linnusta, joka alkaa olla harvalukuinen vieras Suomessa joka vuosi.
Muista lentävistä puheen ollen näin ensimmäisen kerran elämässäni myös ainoan lentävän nisäkkään eli lepakon, joka hädissään lenteli puutöissä olevien ympärillä pitkän ajan ennenkuin lensi takaisin hämärään piiloonsa.
Puutöiden tauottua kävimme Merikarvian Kasalan lintutornilla. Itselleni käynti oli ensimmäinen laatuaan. Toinen elämänpinna tuli luotokirvisen muodossa. Muita mainitsemisen arvoisia havaintoja ei matkalta sitten tullutkaan. Mukana oli juuri Liminganlahden luontokuvakilpailussa palkittu kuvaaja, joka kehotti ottamaan kuvan lintutornin viereen lennähtäneestä linnusta. Tausta olisi otollinen tuolle kyseiselle kuvalle. Täytyy myöntää, että hän oli oikeassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti